Tampereen ylioppilasteatteri on pureutunut ajankohtaiseen teemaan perinpohjaisesti.
Nyt nähtävän kantaesityksen taustalta löytyy Jonni Pantzarin käsikirjoittama ja Janne Lonkan ohjaama Beslan, traktorinkuljettaja, jonka yo-teatteri esitti kolme vuotta sitten.
Esitys käsitteli Tshetshenian sen hetkistä tilannetta seuraamalla reilun tunnin ajan tapahtumia äiti Barajevan kodissa, jonne saapuu venäläisiä sotilaita.
– Nyt nähtävä esitys on jatkoa Beslanin teemalle, kertoo tuottaja Saara Rautavuoma.
Pantzar on myös Väkivaltamusikaalin käsikirjoittaja. Sen on ohjannut Beslanissa näytellyt Juhani Valkama, joka on myös säveltänyt esityksen laulut.
Rautavuoma viittaa viimeaikaisiin tapahtumiin meillä ja maailmalla.
– Kauhajoen ja Jokelan tragediat, perhesurmat ja Kaukasuksen kriisi kertovat väkivallan elävän vahvasti tässä ajassa. Aiheen käsittely taiteen keinoin oli nyt hyvin ajankohtaista.
Väkivaltateeman kautta muotoutui lopulta yo-teatterin tämän talvikauden koko ohjelmisto. Syntyi kolmiosainen sarja. Ensimmäisenä oli jo esitetty Kullervon tarina. Musikaalin jälkeen keväällä on vuorossa viimeinen osa.
– Sitä valmistetaan ryhmälähtöisesti. Valmista tekstiä ei ole. Emmekä tiedä vielä, mitä sieltä nousee. Mutta uskoisin, että kyse on hyvin omakohtaisesta esityksestä, Rautavuoma sanoo.
Satua
ja totta
Väkivaltamusikaalissa teemaa lähestytään Kaukasuksen nykyisen poliittisen tilanteen ja viime vuosien tapahtumien kautta. Esityksessä kerrotaan muun muassa poikaansa etsivän tshetshenialaisen äidin matkasta. Siinä kerrotaan myös satu moskovalaisesta Anna-tytöstä, joka lähtee etsimään totuutta.
– Alunperin ajatuksenani oli jatkaa tarinaa vanhasta naisesta, jonka poika on Moskovassa tekemässä jotakin pahoja tekoja. Mielessäni oli tavallaan toinen, Moskovassa tapahtuva näytös, Pantzar kertoo.
– Mutta idea muuttui, kun sitä Juhani Valkaman kanssa mietimme ja ymmärsin, miten hyvä säveltäjä hän on, hän jatkaa.
Syntyi musikaali väkivallasta. Se on Pantzarin mukaan oma teoksensa, vaikka se nivoutuukin yhteen edellisen kanssa yhden yhteisen henkilön ja osittain yhteisen maailman kautta.
– Se sijoittuu Venäjälle, mutta lähinnä siinä käsitellään terrorismia ja yritetään löytää toivoa ja keinoja, joilla väkivallan väistämättömältä tuntuvia kierteitä pystytään katkomaan.
Yhteisö tunteiden
käsittelylle
Väkivallan käsittelyn taiteen keinoin on Valkaman mukaan haasteellista.
– Väkivalta on niin intiimi ja arka aihe meille kaikille, että se tulee iholle. Siksi se on tosi vaikeasti käsiteltävä, sanoo musikaalin ohjaaja.
Ohjaustyö on pistänyt Valkaman pohtimaan, miten teatteri voi luoda edes hetkellisesti sellaisen yhteisön, jossa viime vuosien tapahtumien herättämiä ajatuksia ja tunteita pystyttäisiin käsittelemään.
Valkama on esitystä ryhmän kanssa työstäessään pyrkinyt käsittelemään niitä keinoja, joilla väkivaltaa voi ilmaista.
– Pitääkö väkivallan tuntu saada taideteokseen vai pystyykö sitä ilmaisemaan muuten, hän kysyy.
Ilmeisesti pystyy, sillä musikaalissa ei ole väkivaltaa.
– Yritämme käsitellä sitä tyylitellymmin ja metaforisemmin ja poissaolon kautta.
Pantsarin ensimmäisessä Kaukasus -aiheisessa näytelmässä Valkama esitti nuorta sotamiestä, jolla ei ollut minkäänlaista kokemusta sodasta. Nuorukainen joutui kylmiltään rintamalle, keskelle sodan todellisuutta.
– Se rooli on varmasti jollain tavalla ollut mukana tässä ohjaustyössä. Tulokulmani aiheeseen on se, että en koe olevani asiantuntija. Tiedän väkivallasta hyvin rajalliseesti. Käsittelen sitä siltä pohjalta, että pelkään väkivaltaa ja pyrin siihen, että pelkäisin sitä vähemmän käsittelemällä sitä.
Väkivaltamusikaalia valmistamassa on ollut yli 30 hengen työryhmä. Esityksen musiikista vastaa viisihenkinen ammattimuusikoiden kokoonpano.
Musikaalia, jota varten on sävelletty 15 uutta kappaletta, esitetään yhteensä 20 kertaa joulu-maaliskuun aikana.
Seminaari
ensi torstaina
Väkivallan kulttuuri – miten sitä voi ymmärtää? Kysymystä pohditaan Tampereen Ylioppilasteatterilla 11.12. klo 18 alkavassa keskustelutilaisuudessa, jonka yo-teatteri järjestää yhdessä Amnesty Internationalin Tampereen paikallisryhmän kanssa.
Keskustelun pohjaksi kuullaan kolme puheenvuoroa. Tutkija Tarja Väyrynen rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksesta pohtii väkivaltaa kulttuurin tuotteena. Suomi–Venäjä-kansalaisfoorumin perustajan Mikael Storsjön aihe on Kaukasus.
Valkama pohtii puheenvuorossa, miten väkivaltaa voi käsitellä taiteen keinoin? Keskustelun vetäjänä toimii Jonni Pantzar.
uutiskirje 