KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Lukijoilta

Ex-stallari ei aina pokkuroi, väkkäröi tai ole huippuvirassa

Neuvostokansalaisia Moskovan metrossa 1970-luvun alussa.

Neuvostokansalaisia Moskovan metrossa 1970-luvun alussa. Kuva: KU:n arkisto

Pentti Stranius,työtön Venäjä-tutkija, FL, Idäntutkimus- ja Elämäntarina-lehtien toimituksen jäsenJoensuu
27.3.2009 6.00
Fediverse-instanssi:

Kansan Uutisten Viikkolehdessä 20. 3. kirjailija Juha Ruusuvuori esitteli mietteitä stallareista: he ovat kuulemma nyt hyvissä asemissa, osa häpeää tekojaan ja pokkuroi Venäjää. Minulla on toinen näkemys 1970-lukulaisuudesta. Stallareita oli moneen junaan.

Satun kuulumaan pohjalaiseen ryysyköyhälistöön, ns. suurten ikäluokkien ”häntiin”. Kun me työväenluokan pojat ja tyttäret pääsimme vapaaoppilaiksi yhteiskouluun ja sitten yliopistoonkin, kysymys oli isommasta asiasta kuin stallari-muodista. Tiesin itse vain sen mille puolen barrikadia kuulun, kun kotona leivän päällä ei ollut aina voita 1950-luvulla.

Me olimme hyvinvointi-Suomen ”akateemisia” voittajia, tietyssä mielessä. Itse päädyin opiskelemaan kuudeksi vuodeksi stipendillä Neuvostoliittoon. Siitä aukesi maalaispojalle uskomaton maisema. Pitäisikö minun nyt, reilut 30 vuotta myöhemmin käännellä väkkäränä takkia, itkeä ja katua noita yhteisöllisyyden ja kansalaisaktivismin opettelun vuosia – esimerkiksi Leningradin Akateemisessa Sosialistiseurassa, jota olin perustamassa 1972–73?

ILMOITUS
ILMOITUS

Tottakai selittelimme Neuvostoliittoa parhain päin, mutta myös opiskelimme innolla – neuvostoarkeakin. Sinistä paitaa minulla ei ikinä ollut, muitakin symboleja inhosin.

Pidin CCCP-vuosistani myös mustaa kirjaa: se oli luettelo sosialismin puutteista. Ensimmäinen vaimoni Valentina oli venäläinen ompelija ja hänen kauttaan maa ja sen ongelmat saivat arjen mittasuhteet. Olen näistä ajoista kirjoittanut itseni irti ajat sitten – muun muassa novellin Elämää toisaalla (julkaistu suomeksi ja venäjäksi) sekä julkaisemattoman romaanikäsikirjoituksen työnimellä Voisin kuolla Pietarissa. En ollut ihan sinisilmäinen stallari, neuvostosysteemin yksipuolinen ihailija ja puutteiden kieltäjä. Eivätkä muutkaan, me ”elinkautiset”.

Kirjailija Juha Ruusuvuori ei näytä tajuavan historioitsija Eric Hobsbawm -totuutta. Joku tuki suomalaisellakin vallankumouksellisella piti kapinassa olla. Vaikka se reaalisosialismi olikin laho ja maho ja byrokraattinen Neuvostoliitto. Maassa oli paremmatkin puolensa: avuliaat venäläiskaverit, kansainvälinen opiskelijayhteisö, halpaa leipää, sirkushuvia ja kulttuuria. CCCP-tuella Euroopan vasemmisto, työläiset – tai niin sanottu kolmas maailma – saivat ulosmitattua ylimääräistä palkkaa ja vaikutusvaltaa maailmanpolitiikassa. Toki Tšekkoslovakia opetti minuakin lopulta enemmän kuin Siperia. Mutta myös Vietnam, Che ja Chile.

Stallarit eivät olleet porvarieliittiä, joka muka istuskeli SOL-kokouksissa oman vaakunansa alla Ritarihuoneella: taistelimme tasa-arvon ja yo-demokratian puolesta ja on hieno asia, että jotkut meistä ovat nyt töissäkin yliopistoissa. Jotkut, kuten minä, menivät 70-luvulla itärajan taakse, vähän samoin kuin 30-luvun lamaa paenneet paratiisin etsijät.

Tästäkö 70-luvun CCCP-innosta ja aktivismista meidät pitäisi tuomita loppuelämäksi, arvoisa Juha Ruusuvuori? Saimme useimmiten melko hyvän koulutuksen, Suomi on vieläkin pullollaan esimerkiksi Neuvostoliitossa opiskelleita lääkäreitä. Kukaan ei käsittääkseni suuremmin ihaillut Stalinia.

Miksi uskoimme Neuvostoliittoon?

Totta kai siksi, että se oli naapurimaa ja ainut utopiamalli sosialismiuskovalle. Koska se oli suomalaisen porvariston perivihan kohde, juttu piti opiskelijaliikkeessä kääntää ylösalaisin. Juuri vuosien 1917–18 jälkeinen suomalainen ryssäviha, ”talvisodan henki”, kulttuurieliitin perusennakkoluulot Venäjää kohtaan selittävät sen, että Suomessa eivät maolaiset juhlineet, vaan stallarit kanavoivat luokkavihan, tyytymättömyyden. Suurten ikäluokkien kapina ja utopia-aate suuntautui hieman toisin kuin Amerikassa, Englannissa tai Ranskassa…

Ja toisaalta, stallarit eivät ole ikinä olleet missään enemmistönä, eivätkä ole tänäkään päivänä ”asemissa”. Vain pieni kerros on pokkuroiden menestynyt – ne, jotka todella osaavat takinkäännökset politiikassa tai taloudessa. Jokunen 70-luvun aktivisti on pärjännyt myös ansioidensa mukaan.

Olen tehnyt pätkätöitä viimeiset 15 vuotta elämästäni. Nyt olen työtön Venäjä-tutkija.

Kun saavuin Suomeen vuonna 1978, työt olivat silloinkin kiven takana. Muistan kuinka pääsin Urheilumuseoon, kaiketi maratoniharrastukseni pohjalta, ja johtaja Risto Nieminen suositteli minua sitten myös tulevan Urheilun keskusarkiston järjestäjäksi. SVUL-töissä ehdin olla tasan viikon kun ”hurja” stallari-menneisyyteni paljastui. Työsopimusta ei yllättäen solmittukaan. Olli Alho otti työttömän onneksi Suomen elokuva-arkistoon 1981 ja siellä vierähti mukavasti vuosikymmen. Tosin, muuan opetusministeriön ylempi virkamies kutsui kerran nuhdeltavaksi ja uhkasi potkuilla, kun luottamusmiehenä nostin arkiston byrokratian ja kurjat palkkaluokat julkisuuteen…

Kaduttavaa elämässä on paljon, mutta 70-luvun stallari-vaiheeni ei kuulu katumus-agendalle! Olen ylpeä aktivismistani (jota joskus riittää yhä), lapsistani, parhaista bileistä ja hienoista tovereista. En ole kuulunut mihinkään puolueeseen pian 30 vuoteen, eikä minulle tule ensiksi mieleen, ovatko jotkut nykyiset kansalaisaktivistit ympärilläni ex-stallareita, revareita, vihreitä vai demareita. Tärkeää on mitä he ovat tänään, Ihmisinä.

Stallari-menneisyys ei ole vienyt minua suomalaisen yhteiskunnan tai tieteen huipulle, päinvastoin. Eikä siinä mitään, olen keskiverto kynäilijä, tutkija – ja luultavasti keskiverto ex-stallarikin (?).

Nautin vähistä pätkätöistäni, odottelen eläkeputkea ja pelkään sen karkaamista tavoittamattomiin. En pokkuroi ketään enkä varsinkaan nykyisiä Venäjän vallanpitäjiä, joita kohtaan olen ollut 30 vuotta niin kriittinen kuin työ- ja tutkijaetiikkani on suonut. Freelance-journalistina tunnen kauhua sananvapauden kutistumisesta ja rahavallan paineesta niin Venäjällä kuin lännessä. Jonkin sortin sosialistiseen utopiaan uskon yhä…

Fediverse-instanssi:
ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Suomen ilmavoimien hävittäjät saattoivat yhdysvaltalaisia B-52-pommikoneita kohti Rovajärven ampuma-aluetta Lapissa.

Suomi on miehitetty maa, kirjoittaa vasemmiston ex-kansanedustaja Markus Mustajärvi

Kirjoittaja esittää, että työntekijöiden tulonhankkimiskustannusten verovähennysoikeus on palautettava.

Mielipide: Työntekijän tulonhankkimiskustannukset takaisin verojärjestelmään

Mielipide: Muovi ei kuulu peltoon eikä sen ongelmaa voi enää lakaista mullan alle

Mielipide: Vasemmistolainen ammattiyhdistysliike voi hyvin

Uusimmat

Oppilaat ruokatauolla Sambian pääkaupungissa Lusakassa.

Ilmastokriisi katkaisee koulutien Afrikassa

Tutkijat löysivät Kalle Päätalon, Iijoki-sarja kertoo suomalaisten arjesta ja yhteiskunnan muutoksesta

Britannian pääministeri Keir Starmer.

Britannian vaalitulos näyttää, että maan poliittinen järjestelmä on sekaisin – ”Starmer on epäsuosituin pääministeri koskaan”

Jessi Jokelainen.

Orpon hallitus leikkaa perstuntumalla: ”Epäsuhtaisempaa politiikkaa kuin yksikään hallitus ennen tätä”

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

HS:n tekoälylaskelma julkisesta taloudesta oli jonkinlainen rimanalitus sanoo ekonomisti – ”Viimeinen naula pettymyksen arkkuuni”

 
02

Epämääräinen laki johtaa kohtuuttomuuteen: Vapaaehtoistyö tai bänditoiminta voi viedä työttömyysturvan

 
03

Teollisuusliiton Lehtonen jyrähtää: EK jatkaa surkeaa lobbauslinjaan – ”Elinkeinoelämästä on tullut ideologisen oikeiston äänitorvi”

 
04

Ottaako sisäministeri äärioikeiston väkivallan vakavasti? – Lohikoski: ”En ole lainkaan varma”

 
05

Sylkykuppeja ja syntipukkeja – Hanna-Riikka Kuisma kirjoitti kirjan rappiostriimauksesta ymmärtääkseen, mikä siinä ihmisiä kiehtoo

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Hallitus pitkittää matalasuhdannetta – ”Köyhillä ei ole rahaa ja muut eivät uskalla kuluttaa”

12.05.2026

Veronika Honkasalo: Ministeri Rydmanin perustelut synnytysten hintojen nostamiselle kertovat välinpitämättömyydestä

12.05.2026

Epämääräinen laki johtaa kohtuuttomuuteen: Vapaaehtoistyö tai bänditoiminta voi viedä työttömyysturvan

12.05.2026

Teollisuusliiton Lehtonen jyrähtää: EK jatkaa surkeaa lobbauslinjaan – ”Elinkeinoelämästä on tullut ideologisen oikeiston äänitorvi”

12.05.2026

Sylkykuppeja ja syntipukkeja – Hanna-Riikka Kuisma kirjoitti kirjan rappiostriimauksesta ymmärtääkseen, mikä siinä ihmisiä kiehtoo

11.05.2026

Harri Virtasen jäätävä rikosromaani Tuhon ystävät kuvaa rauhan jälkeistä aikaa, demokratian hajoamista ja luo painajaismaisen näkymän sodankäynnin seuraavaan muotoon

10.05.2026

Kuuba höllentää maataloustuotteiden kauppaa ruokapulan keskellä

10.05.2026

Opiskelijaliike sai serbialaiset innostumaan politiikasta

10.05.2026

Yrittäjäkoulutus muutti ravintoloitsija Victoria Bwalyan elämän – nyt hänen työnsä elättää jo kymmeniä Sambiassa

09.05.2026

Hyvin rakennettu päähenkilö ilahduttaa Suvi Erikssonin vähän junnaavassa esikoisdekkarissa Linnan varjossa

09.05.2026

HS:n tekoälylaskelma julkisesta taloudesta oli jonkinlainen rimanalitus sanoo ekonomisti – ”Viimeinen naula pettymyksen arkkuuni”

08.05.2026

Venezuelan viidakossa käydään sotaa mineraaleista

07.05.2026

Ottaako sisäministeri äärioikeiston väkivallan vakavasti? – Lohikoski: ”En ole lainkaan varma”

06.05.2026

Vasemmistoliiton Jokelainen: Hallitus kylvää suolaa peltoon ja ihmettelee, kun satoa ei tule

06.05.2026
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Fossiiliriippuvuus on elinkustannuskriisin keskeisin syy

20.04.2026

Energiapolitiikka on myös turvallisuuspolitiikkaa

23.03.2026

Momentum on nyt – Suomi ei saa jäädä sivuraiteelle

17.02.2026
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset