”Eihän se voi olla mustalainen, kun se tekee töitäki”
Kun jo tavallisesti yrittäjät joutuvat kamppailemaan taloudellisten riskien kanssa, romaniyrittäjillä on vastassa myös syrjinnän aiheuttama lisäriski.
Romaniyrittäjät joutuvat monella eri tavalla piilottamaan etnisyyttään, tarjoamaan parempia ehtoja, kohtaamaan ennakkoluuloja ja he voivat joutua vaikkapa verottajan silmätikuksi.
”Sanotaan näin, että kyllä mä varmaan hintaa saisin enempi sen 10–15 prosenttia, jos oisin valkolainen ja määrässä myisin enemmän”, oli yhden Ritva Anttosen väitöstutkimuksessa haastatellun romaniyrittäjän luonnehdinta työstään.
– Ei voi sanoa, että jokin ala olisi toista ennakkoluuloisempi. Se on ratkaisevaa, millainen ihminen on pöydän takana.
”Manne takaraivossa. Ennakkoluulot ja syrjintä suomalaisten romaniyrittäjien kokemana” yrittäjyyden väitös tarkastetaan 8. toukokuuta Jyväskylän yliopistossa. Tutkimusta varten Anttonen haastatteli seitsemää pohjanmaalaista ja keskisuomalaista romaniyrittäjää.
Pelkoja pääväestöä kohtaan
Suurimpana syynä syrjintään Anttonen näkee sen, etteivät ihmiset tiedä oikeasti romanien kulttuurista, vaikka romaneita on ollut maassamme jo viidensadan vuoden ajan. Hän luonnehtii romaniyrittäjien syrjintää vakavaksi. Joillakin pelko syrjinnästä voi estää kokonaan yrittäjäksi ryhtymisen.
”Eihän se voi olla mustalainen, kun se tekee töitäki” oli yksi ilmaus, jolla tutkimuksessa haastateltu romaniyrittäjä kertoi ennakkoluuloista. Kuitenkaan hevosalan romaniyrittäjillä ei ollut syrjintään liittyviä ongelmia.
– Romaniyrittäjät näkevät luottamuksen rakentamisen pääväestön ja romanien välillä tärkeänä osana tulevaisuutta.
Yrittäjillä oli myös positiivisia kokemuksia ihmisten ennakkoluulottomuudesta.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että romaniyrittäjyyteen suhtaudutaan silloin paremmin, kun yrittäjä ja hänen sukunsa tunnetaan. Esimerkiksi eräälle romaniyrittäjälle ei myönnetty lainaa yhdestäkään suuren kaupungin pankista, mutta oman pienen kotipaikkakunnan pankista myönnettiin, koska yrittäjän suku oli asioinut kyseisessä pankissa vuosia.
Anttonen tietää, että monilla romaneilla on pelkoja pääväestöä kohtaan. Eniten syrjintäkokemuksia oli niillä yrittäjillä, joiden asiakaskuntana oli koko väestö.
”Tie pois sosiaalisesta marginaalista”
Haastatellut romanit olivat harmistuneita syrjinnästä, mutta he yrittivät itse aktiivisesti etsiä keinoja syrjintätilanteiden ratkaisemiseksi.
Myös uskonnollisuus tuli esiin romaniyrittäjien haastatteluissa. Jotkut kertoivat saavansa tukea uskosta vaikeina hetkinä. Usko auttoi heitä suhtautumaan myös tulevaisuuteen positiivisesti.
Anttosen mukaan nykyisin romaneille on tärkeää saada koulutusta ja työllistyä.
Romanit ovat olleet kiinnostuneita etenkin oppisopimuskoulutuksesta, mutta siihen tarvittavia työnantajia on vaikea löytää.
– Niitä romaneita, joissa on ainesta yrittäjiksi, pitäisi tukea yrittäjyyteen. Paras tuki on kohdella heitä tasa-arvoisesti muiden yrittäjien kanssa. Se voi olla yksi tie pois sosiaalisesta marginaalista, Jyväskylän sosiaali- ja terveyspalvelujen aikuissosiaalityön ja perusturvan palveluyksikön johtajana työskentelevä Anttonen kehottaa.
Anttosen mukaan romaniyrittäjien määrää on mahdotonta arvioida, koska moni yrittäjä ei tuo romaniuttaan esille.
Suomessa ei ole tehty tilastoa romaniyrittäjistä, sillä mitään ryhmää ei voi rekisteröidä etnisin perustein. Romaniyrittäjät toivovat, että heille annetaan mahdollisuus näyttää oma osaamisensa, eikä ensimmäisenä kieltäydytä vuorovaikutuksesta.
Anttonen esittää, että myös palvelualan ammattilaisia koulutettaisiin kohtaamaan romaniväestöä.
uutiskirje 
