Erään tunnetun sanonnan mukaan kriisi on mahdollisuus muuttaa yhteiskunnan rakenteita tavalla, joka ei onnistuisi normaalioloissa. Oikeisto on hyödyntänyt tämän mahdollisuuden nyt kahdessa kriisissä peräkkäin. Ensin 1990-luvun laman jälkeen ja nyt, kun talous jämähti vuoden 2008 finanssikriisissä.
Oikeistohallitus puhuu hyvinvointivaltion pelastamisesta leikkauksilla. Todellisuudessa sen taustavoimat elinkeinoelämässä ja talouseliitissä olivat kurkkuaan myöten täynnä tulo- ja luokkaeroja tasaavaa hyvinvointivaltiota viimeistään 2000-luvun alussa. Nokian nousun myötä Suomeen oli silloin syntynyt ennen näkemätön uusien rikkaiden luokka, joka halusi eroon pohjoismaisesta mallista.
Osa aiemmin hyvinvointivaltiota tukeneista yhteiskuntaryhmistä on nyt kääntänyt sille selkänsä, todettiin Suomen Akatemian tutkimusohjelmassa vuonna 2004.
”He eivät enää halua osallistua heikommista lähtökohdista ponnistavien tukemiseen verojen ja palvelujen kautta, koska tämän näkemyksen mukaan ne uhkaavat syöstä Suomen kilpailukyvyttömään tilaan, josta hekään eivät selviä hyvinvoivina ja varakkaina.”
Rahaeliitti on sen jälkeen vain radikaalistunut. Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan vuoden 2019 kirjassa Huipputuloiset ilmeni, että Suomen suurituloisimmat ovat saaneet tarpeekseen myös vaaleista ja demokratiasta. Kaivattiin päätöksentekijöitä, jotka runnovat tarpeellisina pidetyt muutokset.
Nyt on runnottu. Petteri Orpon oikeistohallitus on vienyt läpi raa´at edelleen jatkuvat sosiaaliturvan leikkaukset ja myllännyt työelämän valtasuhteet elinkeinoelämän haluamalla tavalla.
Kaksi uutta syksyn muistelmateosta kertoo, että hallitus on tehnyt sitä, mitä sen rahoittajat siltä tilasivatkin. Mediamoguli Vesa-Pekka Kangaskorpi oli junailemassa nykyistä oikeistohallitusta. Pankkimies Björn Wahlroos kertoo uusimmassa kirjassaan, miten ay-liikkeen murentamiselle näytettiin esimerkki metsäyhtiö UPM:ssä. Sitten Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA puhdistettiin kriittisistä äänistä.
”Suomi on kerho, ja he olivat myös hyvin luottavaisia siihen, että poliitikoille järjestyy audienssi, jos on tarpeen”, Anu Kantola kuvasi Suomen rikkaimpien poliittista vaikutusvaltaa Huipputuloiset -kirjassa.
Homma on kuitenkin vielä kesken. Ilmankos Orpo nosti syyskuussa Keskuskauppakamarin tilaisuudessa esiin tavoitteen poistaa perintövero.
Kriisi on mahdollisuus. Suomea alettiin trimmata kilpailuvaltioksi ensin 1990-luvun laman varjolla. Muissa OECD-maissa aloitetut uudistukset toteutettiin meillä äkkirysäyksellä. Jo silloin eliitti puolusti ”välttämätöntä” muutosta. Sen seurauksena yhteiskunnallinen jakomalli muuttui. Työttömyys jäi pysyvästi suureksi ja tuloerot sekä alueelliset erot kasvoivat.
Hyvinvointivaltio katosi hallitusohjelmista jo 2000-luvulle tultaessa. Sen paikan otti kilpailukyky, joka oli aikaisemmin tarkoittanut yritysten kilpailukykyä. Nyt siitä tuli päämäärä, johon politiikalla pyritään.
Samalla kansalaisista tuli kannustamisen kohteita, resursseja, panoksia, inhimillistä pääomaa ja menestystekijöitä.
Oikeiston ja talouseliitin vallankumous 2.0 on viimeistelyä vaille valmis. On hyvä ymmärtää, että asiat eivät vain tapahdu. Kyse on vähintään neljännesvuosisadan jatkuneesta prosessista, jossa hyväosaisimpien tyytymättömyys muuttui aktiiviseksi määrätietoiseksi vaikuttamiseksi, politiikaksi.
lehti 