Esko Seppänen on jo eläkkeellä, mutta EU-kritiikki ei vaimene
Tämän lehden ilmestyessä europarlamentaarikko Esko Seppänen on jo käytännössä eläkeläinen. Eurovaaleihin on kaksi ja puoli viikkoa aikaa, mutta mepit ovat olleet vaalilomalla pari viikkoa.
Lokakuussa tulee kuluneeksi 13 vuotta siitä, kun Seppänen valittiin 150 000 äänellä europarlamenttiin. Suomen ensimmäisissä eurovaaleissa hän hävisi vain niukasti äänikuninkuuden Paavo Väyryselle.
Nyt lennot on lennetty. Eduskuntatalon, entinen työpaikka sekin, portaita nousee helpottuneen oloinen mies. Direktiivien sijaan huolehdittavana on kolmikuisen koiranpennun kasvattaminen ja sen jälkien siivoaminen.
Seppäsen mukaan euroelämässä raskainta ei sittenkään ollut alituinen matkustaminen, vaan tunne, että on aina poissa sieltä, missä oikeastaan pitäisi olla. Väliaikaisuus. Lentokentillä notkumiseen kyllä tottui.
Poliittisesti Esko Seppänen kokee saaneensa paljon. Hänellä on selvä käsitys Euroopan sekä vasemmiston että oikeiston tilasta.
Muun Euroopan vasemmisto on Seppänen mukaan nykyisessä talouskriisissä vielä enemmän ymmällään kuin suomalainen. Suomalaisille 1990-luvun lama antoi perspektiiviä. Muille tilanne tuli yllätyksenä.
– On tämä aika erikoinen tilanne. Berliinin muuri romahti ja vasemmisto hävisi. Kapitalismi romahti ja vasemmisto häviää poliittisesti, Seppänen ihmettelee.
Markkina-ajattelu
tuli nyt maksuun
Eurooppalainen vasemmisto, varsinkin sosiaalidemokraatit, maksaa Esko Seppäsen mielestä nyt hintaa siitä, että meni mukaan markkina-ajatteluun.
Hänen mukaansa kapitalismi levitettiin maailmanlaajuiseksi talous- ja poliittiseksi järjestelmäksi eikä sen seurauksia osattu ennakoida muuten kuin sanalla ”uusliberalismi”, joka ei Seppäsen mielestä sano kenellekään mitään.
– Menetettiin käsitteellinen asioiden hallinta. Käsitteet eivät uudistuneet, vaikka tapahtumat uudistuivat ja kehittyivät. Tuli vaikutelma, ettei vasemmistolla ole tilanne käsissä, hän selittää nykyistä neuvottomuutta ja näköalattomuutta.
– Aate uupuu. Ainoa aate on joutunut tosiasioiden myllerryksessä uudelleen arvioinnin kohteeksi ja sitä ei ole vielä päästy tekemään.
Sosialismi on
tahrattu lokaan
Tarkoitat sosialismia?
– On epäselvää, mitä sosialismi on tänä päivänä. Minusta se sana on tahrattu lokaan yhdeksi tai kahdeksi sukupolveksi. Pitää puhua jostakin muusta, jos etsitään vaihtoehtoa, koska sosialismi ymmärretään reaalisosialismin maiden sosialismiksi ja minä ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka vieraantuvat sellaisesta sosialismista.
– Kansanvalta, demokratia, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ovat parempia sanoja kuin sosialismi siitä, mihin pitäisi pyrkiä, määrittelee Seppänen.
Samaan aikaan eurooppalainen oikeisto on Seppäsen mukaan tekemässä talouspoliittisen uudelleenarvioinnin kohti keynesiläisyyttä. Sekä oikeisto että vasemmisto huutavat elvytyksen perään ja molemmissa on myös niitä, jotka varoittavat, ettei elvytys nyt auta. Talouspolitiikka ei jaa puolueita oikeistoon ja vasemmistoon, vaan kaikki vaativat samaa. Vain hienosäädössä on eroja.
Takki ei käänny
kuten Soinilla
Europarlamentissa Esko Seppänen on ollut EU-kriitikoiden ääni ja heidän tuntosarvensa unioniin. Meppiaikanaan hän julkaisi omaa lehteään Uusi vasemmisto puolensataa numeroa yhteensä 500 sivua. Lehden, jonka viimeinen numero on jo ilmestynyt, painos oli 10 000 kappaletta.
Kriittisyydestään huolimatta Seppänen korostaa, ettei ole ollut eikä ole mustavalkoinen Euroopan unionin suhteen. Hän on vain pitänyt esillä niitä asioita, jotka ovat unionissa huonommin kuin paremmin.
– Toinen osapuoli – eurouskovaiset, federalistit, euronationalistit – pitävät yllä unionin hyviä puolia. Minä olen pitänyt esillä niitä kielteisiä puolia. Tässä mielessä tilanne ei ole niin mustavalkoinen kuin helposti arvioidaan.
– Mutta en minä sillä tavalla ole kääntänyt takkiani kuin Timo Soini, että Euroopan unioni olisikin hyvä projekti, jonka ainoa ongelma on Lissabonin sopimus ja kaikki muu hyvin, korostaa Seppänen.
Yksi maa ei
voi erota
Seppänen sanoo, että tänä päivänä EU on fakta. Siitä eroamisella olisi kohtalokkaat seuraukset sekä politiikassa että taloudessa. Ero tapahtuisi uudessa kansanäänestyksessä, jossa suuri osa kansalaisista äänestäisi kyllä EU:lle. Äänestys jakaisi kansakunnan kahtia. Unioniin jäävät maat puolestaan kostaisivat eroajalle taloudellisesti.
– EU:sta voi päästä irti vain samalla tavalla kuin Neuvostoliitosta eli sen hajoamisella, Seppänen sanoo.
Federalismin aave
saa kolauksen
Lokakuun 1996 vaalien jälkeen Esko Seppänen sanoi lähtevänsä Brysseliin vastustamaan liittovaltioitumista. Uusi vasemmisto -lehden viimeisessä pääkirjoituksessa melkein 13 vuotta myöhemmin hän kirjoittaa Euroopan parlamentin olevan federalismin kotipesä.
Kummitteleeko Euroopassa siis edelleen federalismin aave?
– Kyllä.
Kansallisen itsenäisyyden ja suvereniteetin näkökulmasta ongelma on Seppäsen mukaan siinä, että meitä säädellään laeilla eikä kansainvälisillä sopimuksilla EU:ssa. Lait ovat sitovia ja voivat tulla liittovaltiossa voimaan vastoin kansallisen parlamentin päätöstä.
– EU:ssa ei säädetä yhtään lakia ilman isojen valtioiden myötävaikutusta, koska siellä on väkilukuun perustuva veto-oikeus, Seppänen muistuttaa.
Hänen mukaansa Irlannissa kaadettiin Lissabonin sopimus juuri siksi, että se siirtää valtaa isoille maille. Käytännössä kolme isoa maata pystyy estämään kaiken lainsäädännön ja pitämään huolen, ettei pelisääntöjä muuteta pieniä maita suosivammaksi.
Kesäkuussa valittavassa europarlamentissa federalisteja odottaa jo valmiiksi takaisku. Brittikonservatiivit eivät juuri liittovaltioitumisen vuoksi liity enää parlamentin suurimpaan ryhmään konservatiiveihin, vaan perustavat oman ryhmänsä, johon odotetaan edustajia kymmenestä maasta. Uutta 70-80 edustajan antifederalistista ryhmää Esko Seppänen pitää kovana juttuna. Se pakottaa muut ottamaan kantaa liittovaltioitumiseen liittyviin kysymyksiin.
Omaa vasemmistoryhmäänsä Seppänen luonnehtii liittovaltiokriittiseksi. Mutta se on jakautunut isojen ja pienten maiden edustajiin ja isojen mielestä on oikein jakaa enemmän valtaa isoille maille.
– Meidän ryhmämme ei ole puhtaasti antifederalistinen, vaikka se onkin Lissabonin sopimusta vastaan, Seppänen kertoo.
Emun kielteiset
vaikutukset voimaan
Liittovaltioitumisen lisäksi Esko Seppänen lähti 1990-luvulla europarlamenttiin vastustamaan Suomen jäsenyyttä talous- ja rahaliitto Emussa. Emu kuitenkin tuli ja nyt jäsenyys on ensimmäisen kerran tositestissä kansainvälisen talouskriisin vuoksi.
Seppänen ei halua julistaa suureen ääneen, että mitä minä sanoin. Sen hän kuitenkin toteaa, että nyt maksetaan hintaa Emu-jäsenyydestä. Hinta on sisäinen devalvaatio eli palkkojen alennus ja palkankorotuksista pidättäytyminen. 1990-luvun alussa se ei onnistunut, mutta nyt näin käy kaikissa Emu-maissa.
– Pienenä maana meillä ei ole mitään sanottavaa rahapolitiikkaan, joka ratkaistaan isojen maiden ehdoilla. Ensimmäinen hinta oli asuntojen ja pörssikurssien hintojen nousu ja nyt Emusta maksetaan teollisuuden työpaikkojen menetyksinä.
uutiskirje 
