Juhannusviikko vuonna 2003.
Pääministeri Anneli Jäätteenmäki kertoo eduskunnalle saaneensa tasavallan presidentin kansliasta salassa pidettäviä muistioita ”pyytämättä ja yllätyksenä.” Hän vakuuttaa puhuneensa niin totta kuin osaa, mutta ei auta. SDP:n eduskuntaryhmä vetää tukensa pääministeriltä. Hänen on erottava. Uudeksi pääministeriksi nousee pitkän linjan puoluepuurtaja, mutta useimmille suomalaisille tuntematon keskustan varapuheenjohtaja Matti Vanhanen.
Juhannusviikko vuonna 2009.
Jotenkin vastentahtoisesti pääministeriksi noussut Matti Vanhanen näkee jo unta historiallisesta kolmannesta kaudesta putkeen. Valta maistuu aina vain makeammalta.
Mutta onko Vanhanenkin puhunut vain niin totta kuin osaa? Eikä totta ollenkaan?
Vuoden ajan viime maanantaihin asti hän on antanut ymmärtää, että keskusta sai Kehittyvien Maakuntien Suomen kautta yli puoli miljoonaa euroa vaalirahaa ihan pyytämättä ja yllätyksenä. Vanhanen oli ohimennen kuullut eduskunnan kuppilassa, että pojat puuhaavat puolueelle vähän vaalitukea. Sen enempää hän ei asiaan paneutunut, kun sai vakuutuksen, ettei kyseessä ole ulkomainen raha.
”…sen kyllä muistan täsmälleen, olisinko ollut käsittelemässä Kehittyvien Maakuntien Suomen asioita muussa yhteydessä…” pääministeri sanoi eduskunnan kyselytunnilla 12. kesäkuuta 2008.
Vanhasen muisti palaili pätkittäin. Vuosi ja kolme päivää myöhemmin hän muisti itse asiassa isännöineensä keskustan johtajien ja liikemiesten tapaamista virka-asunnossaan tammikuussa 2007.
Vuoden takaisessa vaalirahakohussa kävi ilmi, että keskustan puoluesihteerin työhuoneessa on pidetty puoluerahoitukseen liittyviä suhmurointikokouksia puoluesihteerin tietämättä. Se nyt vielä puuttuisi, että pääministerin virka-asuntokin olisi hollitupa, jossa kokoustetaan kaikenlaisia isännän tietämättä.
Ei siitä ole epäilystäkään, etteikö pääministeri valehdellut vuosi sitten eduskunnalle.
Vieläkin pahempaa on, jos ei valehdellut. Jos pääministeri ei tiedä tai ei ymmärrä, että hänen itsensä isännöimässä kokouksessa liikemiehet tarjoutuvat puuhaamaan hänen johtamalleen puolueelle 200 000 euron pottia hänen jatkokautensa varmistamiseen, niin herää hälyttäviä näköaloja. Missä muissa kokouksissa pääministeri Matti Vanhanen on ollut asioista ihan pihalla?
Muunneltu totuus, suomeksi valehtelu, on tullut Vanhaselle tavaksi sekä yleisissä että yksityisissä asioissa. Yhden tyttöystävistään hän löysi internetin deittipalstoilta, mutta kertoi julkisuuteen tapaamisesta Ikeassa. Kehittyvien maakuntien rahaa hän järjesti myös vihreistä kokoomukseen loikanneelle kansanedustajalle. Aluksi Vanhanen kiisti tämänkin, mutta muisti asian myöhemmin.
Ja eilen Matti Vanhanen joutui siis selittämään tuoreimpia muistikatkoksiaan eduskunnan edessä.
Vanhasta pidettiin pääministeriksi noustessaan värittömänä, korkeintaan harmaana, poliitikkona. Harmaaksi mieheksi Vanhanen on onnistunut järjestämään poikkeuksellisen värikkäitä skandaaleja.
Muut puolueet ovat oikeassa, kun ne sanovat, ettei vaalirahoituksensa maanantaina avannut keskusta kelpaa moraaliseksi auktoriteetiksi. Silti katseet kohdistuvat seuraavaksi muihinkin.
Erityisesti jatkopaljastuksia jäädään odottamaan ainakin TT-säätiön rahoittamasta kokoomuksesta. Vielä joitakin vuosia sitten puolue seilasi raskaassa velkalastissa. Sitten se tasapainotti nopeasti taloutensa ja on samalla käynyt kalliita imagokampanjoita. Mistä rahat?
Koko totuus puoluerahoituksesta on tuskin vieläkään tullut esiin. Olisi erittäin toivottavaa, että puolueet kertoisivat asiat itse ja kerralla. Kansalaisten luottamus poliittiseen järjestelmään on kokenut jo tarpeeksi suuria kolhuja, mikä näkyy kaikkien muiden vaalien paitsi presidentinvaalien äänestysprosentissakin.
Kansainvälisen lahjonnan vastaisen järjestön Transparency Internationalin Suomen osasto julkisti kaksi viikkoa sitten kyselyn kansalaisten korruptiota koskevista mielipiteistä. Eniten korruptoituneina suomalaiset pitivät poliittisia puolueita.
Voiko esimerkiksi pääministeri Matti Vanhanen nyt puhtain rinnoin sanoa, että kansalaisten mielikuva on väärä?
uutiskirje 