Eurovaaleissa hävinneet puolueet ovat yrittäneet selvittää häviönsä syitä. Kaikkein halvin tapa kuitata oma häviö ja tämänkertaisten voittajien menestys, on todeta se ”populismin” tai ”populististen voimien” voitoksi. Ikään kuin äänestäjät eivät olisikaan tehneet päätöstään harkintaansa perustuen vaan sisällöttömien, retoristen iskulauseiden harhauttamina. Kuitenkin nämä populistisiksi leimatut voimat pystyivät tarjoamaan vaaliohjelmalleen kaikkein selvimmän sisällön. Se on kriittinen suhtautuminen EU:iin ja tähän asti harjoitettuun EU-politiikkaan.
Vaalien suurimpia häviäjiä ovat vasemmistopuolueet. Niiden sanoma EU-politiikkaan nähden, sen mahdolliseen kritiikkiin, on jäänyt hämäräksi. Vasemmiston tavoitteiksi on mielletty sosialistiset, yhteisvastuulliset tavoitteet sekä vapaan kapitalismin rajoittaminen. Näiden molempien tavoitteiden valossa EU on osoittautunut epäonnistuneensa. Käytännössä sosiaali- ja terveyspalvelut ovat heikentyneet. Ja suhteessaan kapitalismiin EU on ilmennyt Suomelle globaalin, rajoittamattoman kauppatalouden jatkeena.
EU:n periaatteista kaikkein merkittävimmäksi on osoittautunut periaate tavaran ja rahan vapaasta, rajoituksettomasta liikkumisesta. Se on jyrännyt muiden vasemmiston korostamien sosiaalisten ja luonnonsuojelullistenkin periaatteiden yli. Näin EU:n myötä on purettu pois Suomessa valtiovallan vapaalle kapitalismille aiemmin asettamia rajoituksia. Sen myötä suomalaisten valtioyhtiöiden kansantaloudellemme luoma perusta on myyty hernekeitosta vapaan markkinatalouden voimille. Rajoittamattomalle kapitalismille tunnusomaiset asiat, kuten suuret tuloerot kasvu ja työelämän koveneminen (raaistuminen) ovat vahvistuneet EU:n aikana. EU:n vuoksi olemme tulleet haavoittuvammiksi ja riippuviksi kansainvälisistä, muun muassa Yhdysvaltain pankkien kriiseistä. EU:ssa olemme menettäneet oman valuuttamme ja samalla mahdollisuuden säädellä omaa kansantalouttamme muihin kansantalouksiin nähden. Tämä on tehnyt suomalaisen työn ja tuotteet kansainvälisessä kilpailussa suhteettoman kalliiksi.
Lähes kaikki edustajaehdokkaat puhuivat vaalipuheissaan ”ihmisten EU:sta”. Tällä he ilmeisesti viittasivat ihmisen hyvinvointiin ja ihmisen perustarpeiden takaamiseen. Ehkä tärkein mittari ihmisen hyvinvoinnin ja perustarpeiden täyttymisestä on työllisyys, ihmisen oikeus työhön. Ja juuri tätä perustarvetta ei tunnuta nykyisenkaltaisen EU-politiikan harjoittamisen avulla saavutettavan. Kuin kaiken sen kauniin summana, mitä EU-intoinen poliittinen eliitti on suomalaisille 15 vuotta luvannut, olemme kulkemassa kohti ennen näkemätöntä lamaa ja työttömyyttä.
Suomi, EU ja koko maailmantalous ovat onnekkaasti eläneet harvinaisen pitkän hyvinvointijakson. Niin kauan kun taloudessa menee hyvin, on samantekevää, kuinka tiukasti ja mihin kansainväliseen kauppaliittoutumaan kuulumme. Liittoutumien onnistuminen käy ilmi vasta, kun taloudessa menee huonosti.
uutiskirje 
