Suomessa puuta on käytetty eniten sellun ja paperin valmistukseen. Nyt tilanne on muuttumassa ja sahauksen suhteellinen osuus näyttää lisääntyvän, kun sellun tuotanto kääntyi viime syksynä voimakkaaseen laskuun ja sama suuntaus on jatkunut kuluvan vuoden puolella.
Puulle pitäisi löytää kokonaan uudenlaista käyttöä. Sahoilla olisi siihen edellytyksiä, mutta valtiovalta vastustaa niiden tavoitteita.
Kemiallisessa metsäteollisuudessa on takana pitkä ja menestyksekäs sellun- ja paperintuotannon kausi. Puulle sen piirissä ei ole aikaisemmin mietitty uutta käyttöä, mutta nyt siltä taholta annetaan ymmärtää, että tutkimus- ja kehittelytyö olisi käynnistymässä. Näyttäisi kuitenkin, että kansainvälistynyt metsäteollisuus on hakemassa kannattavuutta lähinnä ulkomailta ja ensisijaisesti nykyisille toiminnoilleen.
Stora Enson johtaja Jouko Karvinen on selkokielellä ilmoittanut, että perinteisiä toimintoja käynnistetään – ja vain siellä, missä ne kannattavat, eli tätä nykyä Etelä-Amerikassa. Kotimaisten innovaatioiden taloudellisia vaikutuksia saadaan odottaa vielä pitkään.
Sahat näyttäisivät olevan selluteollisuutta paremmassa jamassa, sillä lehdet kertovat päivittäin sahojen tukinpuutteesta. Kun vain vajaa puolet sahan vastaanottamasta puumäärästä voidaan jalostaa valmistavaraksi, niin yli toinen puoli joudutaan myymään sivutuotteina, joiden ostaja on normaalioloissa selluteollisuus. Nykyisessä muuttuneessa tilanteessa tämä vastaanottajapuoli kuitenkin puuttuu monilta sahoilta.
Toisaalta sahat tarvitsevat tuotteittensa kuivatukseen tehokkaat lämmitysjärjestelmät, ja monilla sahoilla on jo nyt lämmitysyhteistyötä paikallisten kuntien kanssa. Esimerkiksi Junnikkalan saha Kalajoella lämmittää kaupungin taajamaa ja haapajärveläinen Hasan saha on kunnallisen lämpölaitoksen osaomistaja. On myös sahoja, joilla on sekä lämmön että sähkön tuotantoa, esimerkiksi Pölkky Oy:n saha Kuusamossa.
Sahat sijaitsevat usein lähellä taajamia, missä on sekä lämmön että sähkön tarvetta. Raaka-aine eli sivutuotteiksi jäävä puuaines on valmiiksi paikalla, eikä sille tarvitse laskea erillisiä kuljetuskustannuksia. Ammattiosaaminen ja tehokkaat lämmitysjärjestelmät ovat jo käytettävissä, joten sahojen olisi helppo ryhtyä laajempaankin energiantuotantoon.
Sahat ovatkin lähteneet Suomen Sahat ry:n johdolla hakemaan energiantuotannolleen syöttötariffioikeuksia eli määräaikaista takuuhintaa, jollaista ollaan myöntämässä tuulivoimalle. Sahojen toiminta ei voi jatkua, jos niiden sivutuotteille ei löydy käyttöä, mutta syöttötariffioikeuksien saanti on kohdannut voimakasta vastustusta valtiovallan taholta.
Nihkeää suhtautumista selittävät ehkä valtion aikaisemmin tekemät päätökset. Valtiovarainministeriö määritteli kantansa energiakysymykseen talouspolitiikan strategiassaan joulukuussa 2007: ”Uusiutuvan energian käytön edistämisessä on tärkeää panostaa ensisijaisesti uuden teknologian kehittämiseen ja ns. biojalostamoihin puunjalostusteollisuuden yhteydessä.”
Tästä lausumasta näyttää sitten tulleen koko hallituksen virallinen kanta. Biojalostamoista tulisi sen mukaan jatke selluteollisuuden hiipuville toiminnoille, eikä sahateollisuudesta ole lausumassa mainintaa.
uutiskirje 