Englantilainen Thomas More kuvasi jo vuonna 1516 ilmestyneessä teoksessaan Utopia kuoleman jouduttamista. Hänen pohdiskelussaan tulee esiin, sairaan kärsimysten lisäksi myös tämän yhteiskunnalle aiheuttama taakkaa.
Yhdyn paljolti hänen mielipiteisiinsä, sillä olen ollut itse armokuoleman kannattaja koko ikäni, kuten hoitotestamentinkin.
Passiivinen eutanasia, jossa potilaan annetaan hiipua pois lopettamalla hoidot, on jo sairaaloissa arkipäivää. Ihmisellä on oltava oikeus päättää elämästään, jos elämä on yhtä kärsimystä.
Exitus-yhdistys pyrkii eutanasian laillistamiseen tarkoin määritellyin säännöin. Eutanasia tulisi kysymykseen lähinnä niiden potilaiden kohdalla, joilla olisi edessään ehkä vuosikymmeniä kestävä avuttomuuden tila, ja joiden loppuelämä olisi vain jatkuvaa kärsimystä ilman helpotusta tai paranemisen toiveita.
Jos tällainen potilas on jo useaan kertaan esittänyt vakaan toivomuksensa kuolinavusta, joko suullisesti tai kirjallisesti (esimerkiksi hoitotahdossaan), niin hänelle kuolinapua olisi annettava. Pitää korostaa sitä, ettei ketään saa painostaa eikä pakottaa tekemään päätöstä. Eutanasia-päätöstä ei siis saisi tehdä omaiset eikä lääkäri, vaan potilas itse, omasta vapaasta tahdostaan.
On myös tärkeää, että hoitovastuussa olevalle lääkärille taataan vapaaehtoisuus: kenenkään ei pidä toimia henkilökohtaista vakaumustaan vastaan.
Lisäksi eutanasia tulisi tapahtua laillisesti valvotussa ja turvallisissa tiloissa ja osaavissa käsissä.
Vaikka kansalaisten enemmistö tutkimusten mukaa kannattaa eutanasiaa, niin lääkäreistä yli puolet oletettavasti vastustaa sitä. Joka tapauksessa ihmisellä pitäisi olla oikeus valita kärsimyksen sijasta kuolema.
1990-luvulla tekemäni hoitotestamentti saattaa säästää itseäni ja ennen kaikkea omaisiani määrätyssä tilanteessa. Testamentti takaa sen, ettei elämääni ylläpidetä keinotekoisesti toivottoman tilanteen jälkeen.
uutiskirje 
