Porvaripuolueet ovat kautta vuosikymmenten pyrkineet esiintymään kaikkien kansalaisten, jopa työväestön etujen puolustajina. Vasta kansanjoukkojen painostuksella porvaristo on myöntynyt yhteiskunnallisiin uudistuksiin, jotka palvelevat työväestönkin ja vähävaraisten etuja.
Vasemmistopuolueet ovat 1900-luvulle saakka toimineet sanoin ja teoin työntekijöiden ja köyhän kansanosan etujen puolustajina, vaikka viime vuosina nekin ovat alkaneet esiintyä yleispuolueina.
Yleispuoluekehityksestä huolimatta kaikilla puolueilla on edelleen taustaryhmänsä ja -luokkansa, joiden etuja ne ensisijaisesti ajavat. Tähän johtopäätökseen päädyin väitöstutkimuksessani Puolueet luokkaetujen vaalijoina Suomen eduskunnassa (2008), jossa tarkastelin sekä puolueohjelmia että eduskuntatoimintaa.
Viimeaikoina paljastetut yritysten ja yksityisten henkilöiden tukilahjoitukset puolueille osoittavat selvästi kaikkien puolueiden luokkasidonnaisuutta ja todistavat marxismin väitteen poliittisten puolueiden luonteesta oikeaksi. Sen mukaan puolueet ovat eri yhteiskuntaluokkien etujen puolustajia. Tämä on niiden ensisijainen tehtävä, vaikka ne myös vaalivat yhteiskunnan yleistä etua.
Tampereen yliopistossa hyväksytyssä väitöskirjani johtopäätöksissä totean, että eduskunnan toiminnassa puolueiden välillä on eroja porvariston, keskiluokan, talonpojiston ja työväestön etujen ajajina. Erot eivät ole kaikissa käsitellyissä asioissa suuria. Puolueet vaalivat ensisijaisesti yhteiskunnan yleistä etua. Sen lisäksi puolueet ajoivat jonkin tai joidenkin luokkien etuja muita enemmän.
Yleispuolueiden ominaisuudet ovat voimakkaimmat pienissä puolueissa kristillisdemokraateissa, vihreissä ja RKP:ssä. Porvariston etua vaalivat selvimmin kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset. Keskiluokan edunvalvojina esiintyvät porvaripuolueet voimakkaammin kuin vasemmistopuolueet. Työväestön ja palkansaajien etuja ajavat ensisijaisesti SDP ja Vasemmistoliitto sekä yllättäen myös perussuomalaiset.
Tulokset osoittavat, että marxismin toteamat yhteiskuntaluokat ja niiden yhteiskunnalliset edut ja ristiriidat ovat Suomessa edelleen olemassa. Vaikka edunvalvonta on saanut uusia muotoja, luokkaristiriidat ovat säilyneet.
Edellä esitetyt luokkasidonnaisuudet tulevat ilmi puolueiden yrityksiltä ja yksityisiltä kansalaisilta saaduista taloudellisista ja ideologisista tuista. Julkinen keskustelu on paljastanut elinkeinoelämän tukevan enemmän porvari- kuin vasemmistopuolueita. Toisaalta ammattiyhdistykset tukevat lahjoituksin vasemmistopuolueita.
Lahjoitukset ovat osoituksena puolueiden luokkaorientaatioiden olemassaolosta. Ne ovat samansuuntaiset kuin tutkimukseni tulokset kansanedustajien työskentelystä eduskunnassa.