Suomen johtavat asiantuntijat ja poliitikot, hallitus etunenässä, heräsivät maailmanlaajuiseen talouden notkahdukseen pahasti jälkijunassa, vaikka olemme erittäin riippuvaisia viennistämme. Elvytettynäkin kotimarkkinateollisuutemme ei pysty korvaamaan menetettyjä viennin tuloja.
Suomen hyvinvointihan on rakentunut pitkälti puuraaka-aineteollisuuden ja metalliteollisuuden vientituotteiden varaan. Näiden alojen työpaikat ovat peruuttamattomasti siirtymässä halvempien tuotantoedellytysten maihin.
Juuri valmistuneessa valtion budjetissa maan hallitus askartelee toisarvoisten, sinänsä taloutta tasapainottavien arvonlisäprosenttien kanssa. Toimenpiteet ja satsaukset olisi pitänyt suunnata voimakkaammin uusille kehittymismahdollisuuksia omaaville toimialoille ja muuttuvan maailmantalouden rakenteisiin paremmin sopeutuviksi.
Jo maaliskuussa 2008 Suomessa luennoimassa vieraillut yhdysvaltalainen Yalen yliopiston maailmanjärjestysteoreetikko Immanuel Wallerstein, 77, ennusti silloin vasta Yhdysvalloissa kehittymässä olevan kriisin mukanaan tuomaan maailmanlaajuisen kaaoksen monine ikävyyksineen. Koko maailmantalouden järjestelmä on murrosvaiheessa, johon Suomenkin on sopeutuminen.
Ihmiset kokevat tärkeiksi koulutuksen, terveydenhuollon ja riittävän toimeentulon myös työttömäksi jäämisen, sairastumisen tai muun vastaavan tilanteen yhteydessä. Verotuksen rooli edellä mainituissa on keskeinen. Valtion progressiivista tuloverotusta vähennetään siirtämällä velvoitteita kuntien hoidettavaksi.
Nykyisen ja edellisen hallituksen verolinja vie kohti tasaverotusta. Progressiivisuuden oikeudenmukaisuusperiaate on häviämässä porvarihallitusten myötä? Painopisteen siirtoa kulutuksen suuntaan voi kuitenkin pitää ekologisesti kestävänä.
Mitä ihmiset sitten oikeasti haluavat? Toimivatko he esimerkiksi äänestäessään toivomaansa suuntaan? Suuret kehityslinjat muuttuvat hitaasti, koska muutosliikkeiden on toimittava ihmisten tämänhetkisten ongelmien parissa. Jokaisen pitäisi saada elantonsa ja ihmisillä on vähän mahdollisuuksia ajatella tulevaisuutta.
Onko vasemmistolaisella poliittisella liikkeellä paremmat ratkaisun avaimet? Kuitenkaan mikään poliittinen liike, joka suuntautuu vain hypoteettisesti tulevaisuuteen, ei voi saada merkittävää kannatusta. Tarvitaan myös tekoja!
Mahdollisimman laaja ihmisten osallistuminen yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisuihin takaa tulevaisuudessakin parhaiten hyvinvoinnin ja yhteiskuntarauhan.
lehti 