Ruurik Holm teki mielenkiintoisen keskustelun avauksen Viikkolehdessä 11.9. Näen että tuon avauksen tiimoilta keskustelua tulee jatkaa ja haastaa kaikki pohdintaan mukaan. Kyseisestä asiastahan on keskusteltu jo 70-luvulta saakka.
Tietynlainen perusta asian käsittelylle on 1800-luvulta Marxin pohdintojen myötä. Myös Kalevi Kivistö on nostanut asian esille ja Kati Peltola, Jan Otto Andersson, Osmo Soininvaara jne. Itsekin olen teemasta puhunut.
Kysymys on siis perustulosta/kansalaispalkasta. Asian nimellä ei niin väliä, sisältö ratkaisee.
Suomalainen ja läntinen yhteiskunta on muuttunut radikaalisti ihmistyökeskeisestä automaatioon ja yleensä teknologiaan tukeutuvaksi. Informaatioteknologia kehittyy hirmusta vauhtia.
Miksei tällaisessa kehittyvässä tilanteessa voitaisi kehittää ja muuttaa myös tulonjakoperusteita? Jokaiselle riittäisi taatusti jaettavaa jos niin vain halutaan. Tuotannon taso määrällisestikin on aivan valtaisa. Kun tuo tulos jaetaan tasavertaisemmin kaikilla on oma, hyvä siivunsa.
Meillähän rahaa menee ja tulee, mutta se on kuitenkin olemassa, arvona. Ei se mihinkään häviä, se vain siirtää olomuotoa olemalla jonkun taskussa. Rahan määrä ja tarvikkeiden määrä ei vain kohtaa, siksi että ei ole kysyntää, koska raha on taskuissa, jotka eivät sitä kaikkea tarvitse.
Jos se olisi taskuissa jotka sitä tarvitsevat ei ongelmaakaan olisi, kysynnän näkökulmasta, ei kuluttamisenkaan. Nyt ostovoima likoaa taskuissa, joissa siitä ei ole hyötyä.
Mielestäni yhteiskuntamme on kehittynyt tasolle, jossa oikeasti voidaan lähteä kehittämään uutta tulonjakojärjestelmää. Siinä on useita näkökulmia, muun muassa tasavertaisempi tulonjako ja tekemisen mahdollistaminen jokaiselle ihmiselle kykyjen, halujen, osaamisen ja tarpeiden mukaan.
Miksei sellaiseen voitaisi mennä. Tämä mahdollistaisi yhteisen hyödyn tyyliin ”jokaiselta kykyjen ja jokaiselle tarpeiden mukaan”. Toki tämä ajattelu vaatii ihmisiltä henkistä kasvamista, toisten huomioon ottamista oman edun sivussa. Kuitenkin oma etu on myös meidän kaikkien etu. Kun yksilö voi hyvin, yhteisö voi hyvin.
Toivon asian tiimoilta sekä pohdintaa että keskustelua unohtaen vanhakantaisuuden sekä tiettyjen eturyhmien jorailun.