Suomen järvistä on pinta-alan mukaan laskettuna neljä viidesosaa tälläkin hetkellä hyvässä kunnossa. Suuri osuus johtuu paljolti Saimaasta, jonka tilanne on hyvä. Jokikilometreistä hyvässä tilassa on noin puolet, mutta merialueistamme ympäristöministeriön arvioiden mukaan vain noin 15 prosenttia.
EU asetti jo vuosituhannen alussa tavoitteen, että 15 vuoden kuluessa pinta- ja pohjavesien pitäisi olla hyvässä tilassa. Suomessa ollaan parastaikaa laatimassa tavoitteen toteuttamiseksi alueellisia vesienhoitosuunnitelmia, jotka hallituksen pitäisi hyväksyä joulukuussa.
Viisi vuotta ja nykyrahat eivät riitä
Nykykonstein ja rahoin Suomen vesistöjen tilanne ei viidessä vuodessa paljoa parane. Suomi aikoo ottaakin käyttöön jopa 12 vuotta lisäaikaa.
Laittamalla peliin lisää rahaa noin 230 miljoonaa euroa vuodessa järvet saadaan ympäristöministeriön laskelmien mukaan lähes kokonaisuudessaan hyvään kuntoon vuoteen 2015 mennessä. Merialueilla hyvässä kunnossa olevien alueiden osuus kasvaisi noin 40 prosenttiin. Jokikilometreistä hyvään kuntoon saataisiin kaksi kolmasosaa.
Valtaosa lisärahasta kohdistuisi maatalouteen, sillä se on edelleenkin pahin ongelma. Vajaat sata miljoonaa euroa on arvioitu tulevan maatalouden omista toimista, mutta lisäksi noin 75 miljoonaa euroa julkista lisärahaa. Se olisi vajaan neljäsosan lisäys verrattuna maatalouden nykyisiin ympäristötukiin.
Loppujen hoitamiseen otetaan reippaasti lisäaikaa. Nykytoimien ja lisäsatsausten avulla vuoteen 2021 mennessä saadaan vielä viidesosa jokikilometreistä kuntoon, mutta loput runsaat kymmenen prosenttia jäisivät odottamaan jopa vuoteen 2027 saakka.
Merialueista, joista heikoimmassa kunnossa ovat Suomenlahti ja Lounais-Suomen sisäsaaristo, jopa 40 prosenttia jäisi odottamaan vuoden 2027 määräaikaa ja lisärahaa.
Tulotuki ei ympäristöä auta
Maatalouden päästöt ovat yli puolet vesistöihin pääsevistä kokonaispäästöistä, vaikka Suomessa esimerkiksi lannoitteiden käyttö hehtaaria kohden on parissa vuosikymmenessä laskenut lähes puoleen. Pudotusta ei ole niinkään aiheuttanut maatalouden ympäristötuki vaan viljan ja lannoitteiden hintakehitys.
Maatiloille on maksettu koko EU-jäsenyyden ajan ympäristötukea. Viime vuonna maataloudelle maksettiin tukea vesiensuojelua edistävistä toimenpiteistä 318 miljoonaa euroa. Potti on iso osa kaikista vesiensuojelukustannuksista. Esimerkiksi yhdyskuntien vesiensuojelukustannukset ovat vuodessa noin 650 miljoonaa euroa, kun mukaan lasketaan kaikki kulut kansalaisten maksamia jätevesimaksuja myöten.
Maatalouden ympäristötuen ongelma on se, että se on tosiasiallisesti osa maataloustukea, vajaa viidesosa koko maataloustukipotista. Sen piirissä on lähes kaikki Suomen pellot. Ilman ympäristötukea maataloustuotanto olisi Suomessa huomattavasti nykyistä vähäisempää ja samalla omavaraisuus nykyistä pienempi.
Tosiasiassa ympäristötuki sovitetaan yhteen muun maataloustuen kanssa, jotta maataloustuottajien tulotaso voitaisiin turvata.
Pikku hiljaa sitä koetetaan ruuvata siihen suuntaan, että tuki auttaisi myös ympäristön ja etenkin vesistöjen tilan paranemista. Asiaa ei helpota se, että kaikkien toimien on sovittava myös EU:n maatalous- ja maaseutupolitiikan kuvioihin.
Kuva: UP
uutiskirje 
