Valtiovarainministeriö julisti kesän alussa ottavansa holhouksen alle kolme hyvinvointialuetta: Itä-Uudenmaan, Keski-Suomen ja Lapin.
Ministeriö päätyi niin sanottuun arviointimenettelyyn, koska se katsoi alueiden talouden menneen niin kuralle, etteivät ne enää selviä lakisääteisten palveluiden järjestämisestä. Näin alueet alistetaan valtiovallan erityiskäsittelyyn, jossa ne voidaan pakottaa rajuihinkin leikkauksiin talouden tasapainottamiseksi.
Itä-Uudenmaan kohdalla juuri vuokratyövoima on keikauttanut alueen talouden pahaan epätasapainoon.
Kyse on myös poliittisesta kaappauksesta. Vaaleilla valittujen poliittisten päättäjien yläpuolelle asetetaan virkamiehistä koostuva arviointiryhmä, jossa istuu hyvinvointialueen, valtiovarainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja sisäministeriön edustajia sekä riippumaton puheenjohtaja.
Poikkeustilakomitean aikana aluevaltuusto ei voi enää tehdä isoja talouspäätöksiä eikä äänestää kumoon virkamiesryhmän säästöesityksiä. Polun päässä voi olla myös fuusio toisen hyvinvointialueen kanssa.
Vuokratyövoimalla julkiset palvelut nurin?
Suomen hyvinvointialueet rämpivät tunnetusti syvissä alijäämissä.
Tämän vuoden toukokuussa arvioitiin, että yhteenlaskettu alijäämä olisi jopa 2,45 miljardia euroa. Vajeen umpeen kurominen on merkinnyt alueilla rajuja leikkauksia, lakkauttamisia, supistuksia ja irtisanomisia.
Talouskriisin taustalla on yleinen kustannustason kasvu ja palkkakulujen nousu, mutta aivan erityisesti riittämätön rahoitus maan hallitukselta. Lisäksi hyvinvointialueiden taakkana on epärealistiseksi osoittautunut lainsäädäntö, jonka mukaan alueiden pitää kattaa alijäämänsä kokonaan vuoden 2026 loppuun mennessä.
Tämän päälle tulee kuitenkin ilmiö, joka on maksanut alueille jopa 600–700 miljoonaa euroa vuodessa.
Kyseessä on ylihinnoiteltu vuokratyövoima, jossa lääkärien ja hoitajien palkkakulut voivat olla jopa kaksin- tai kolminkertaisia verrattuna omiin työntekijöihin.
Erityisesti poikkeustilaan pakotetun Itä-Uudenmaan kohdalla juuri vuokratyövoima on keikauttanut alueen talouden pahaan epätasapainoon. Vuokratyövoiman välittäminen on pääosin yksityistä liiketoimintaa, minkä takia voikin kysyä, onko Itä-Uudestamaasta tulossa ensimmäinen hyvinvointialue, jonka sote-bisnes ajaa nurin.
”Kyse on loisimisesta”
Vuokratyövoimaa pyörittävä yritystoiminta nakertaa hyvinvointialueita kahta kautta. Yhtäältä se tulee kalliiksi, toisaalta se vie työntekijöitä julkisista palveluista.
Eri puolilta Suomea tiedetään tapauksia, joissa terveysasemalta irtisanoutuneet sairaanhoitajat ovat tulleet vanhalle työpaikalleen vuokrafirman kautta rutkasti isommalla palkalla. Jossain työntekijät ovat perustaneet reppufirman keskenään ja myyneet työvoimaansa sen kautta aiempaa korkeampaan hintaan.
Vuokralääkäreitä välittävät firmat yritykset takovat muhkeita tuloksia. Yksi esimerkeistä on virolaisomisteinen Medimatkat Oy, joka kokosi viime vuonna noin 750 000 euron tuloksen 13 miljoonan euron liikevaihdolla.
Oululainen reppulääkärifirma Medimanageri Oy puolestaan kirjasi viime vuonna liikevaihtoa miltei kahdeksan miljoonaa euroa. Tulos ennen veroja oli päälle 1,3 miljoonaa. Samassa kaupungissa toimiva alan yritys Leluca Oy taas teki yhdeksän miljoonan euron liikevaihdolla miljoonan euron liikevoiton.
Vuokratyövoimaa pyörittävä yritystoiminta nakertaa hyvinvointialueita kahta kautta.
Alan paras tulos oli IS:n tietojen mukaan Solo Health -niminen yritys, jonka 23 miljoonan liikevaihdolla irtosi 2,5 miljoonan euron tulos.
Usein alan yrittäjät ovat pieniä ja keskisuuria, vaikka myös suuret sosiaali- ja sairausjätit ovat lähteneet vuokratyövoiman markkinoille.
–Kyse ei ole yhteistyöstä vaan ennemminkin loisimisesta, erään hyvinvointialueen johtaja kuvaa Ilta-Sanomien uutisoimassa sosiaali- ja terveysministeriön kyselyssä.
Isot kalat syövät pienet
Kyse on silti vuokratyövoimaa isommasta kuvasta. Suomessa koko sote-bisnes voi paksusti, samalla kun hyvinvointialueet kituvat ja kuihtuvat rahoituksen puutteessa.
Suomessa sosiaali- ja terveyspalvelut on järjestetty niin, että vammaisten hoidolla, vanhusten hoivalla ja lastensuojelulla voi nousta miljonääriksi.
Esimerkiksi viime vuonna rovaniemeläinen hoitoalan yrittäjä möi yhdessä liikekumppaninsa kanssa vanhusten ympärivuorokautista hoiva-asumista tarjoavan Rovaseudun Hoitokodit Oy:n sote-jätti Mehiläiselle. Omistajalle kertyi tästä 1,75 miljoonaa euroa verotettavia pääomatuloja noin sadantuhannen euron ansiotulojen päälle.
Kuvion ytimessä onkin alan keskittyminen. Alan isot kalat napsivat markkinoilta pois pieniä kilpailijoitaan, joiden omistajat pääsevät näin rahastamaan myyntivoitoilla jopa miljoonia.
Vuodesta 2014 lähtien puolen miljoonan euron ylittäviä kauppoja on Talouselämän mukaanf tehty 560 kappaletta.
Jättisaalis Helsingin työterveydestä
Varsinkin yksityinen terveysala on Suomessa jo niin keskittynyt, ettei suuryrityksille löydy juuri enää ostettavaa.
– Muruset isojen ketjujen ulkopuolella ovat edelleen kiinnostavia ostokohteita, mutta niiden määrä alkaa olla melko vähäinen, kilpailu- ja kuluttajaviraston yrityskauppavalvonnan johtaja Sanna Syrjälä sanoo Talouselämän haastattelussa.
Suurin kuhina käykin hoiva- ja kuntoutuspalveluissa. Takavuosien vanhustenhoitoskandaaleissa ryvettynyt hoivayhtiö Attendo on ostanut tänä vuonna kaksi hoivakotia Turussa ja Espoossa.
Kun sosiaali- ja terveyspalveluita ryhdytään tuottamaan liikevoiton periaatteella, astuu taloon uusi isäntä.
Tiedot myyntivoittotuloista ovat käytettävissä vasta tulevaisuudessa, sillä tämän vuoden verotus valmistuu vuoden 2026 lopulla.
Jätit käyvät kauppaa myös keskenään. Esimerkiksi Mehiläinen osti elokuun alussa Pihlajalinnalta yhden ikäihmisten ja yhden vammaisten asumisyksikön.
Suurempi kauppa tapahtui kuitenkin vuoden alkupuolella, kun Mehiläinen hankki ruotsalaisen pörssiyhtiö Humanan Suomen-vanhusliiketoiminnan, yhteensä 20 asuinyksikköä, joissa on kaikkiaan 500 asiakaspaikkaa. Kauppa olisi keskittänyt ikäihmisten hoivaa niin, että kilpailu- ja kuluttajavirasto joutui puuttumaan asiaan.
Menestystä yhtiölle on tullut myös suurissa palveluiden kokonaisulkoistuksissa. Esimerkiksi marraskuussa 2024 Helsingin kaupunki ulosliputti kaikkiaan 37 500 työntekijänsä työterveyshuollon Mehiläiselle.
Puhdasta sattumaa on toki, että Mehiläisen kokonaisulkoistuksista vastaava päällikkö on entinen kokoomuksen Helsingin kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja Lasse Männistö.
Pörriäinen ja veroparatiisin mesi
Mehiläinen on muutenkin kasvanut jo ulos Suomesta.
Vuoden alkupuolella yhtiö kävi ostoksilla Liettuassa, jossa se hankki omistukseensa maan suurimman terveyspalvelukonsernin InMedica Groupin. Kaupan myötä Mehiläisestä tuli koko Baltian suurin yksityinen terveyspalveluiden tarjoaja.
Kuluvan vuoden keväällä se osti Romaniasta ja Serbiasta kummastakin suuret terveyspalveluyritykset, joiden yhteenlaskettu liikevaihto oli viime vuonna noin 550 miljoonaa euroa. Näin koko Mehiläinen-konsernin liikevaihto kipuaa liki kolmeen miljardiin ja kertaeristä oikaistu liikevoitto noin 370 miljoonaan euroon.
Yrityskauppoihin liittyy myös konsernin omistuksen uudelleenjärjestely. Mehiläisen enemmistöomistaja on ollut 70 prosentin siivullaan Jerseyn saarilla päämajaansa pitävä CVC Capital Partners. Englannin kanaalissa sijaitsevaa Jerseytä pidetään yhtenä maailman suosituimmista veroparatiiseista.
Nyt CVC:n ohella suuromistajaksi nousee amerikkalainen pääomasijoittaja Hellman & Friedman.
Johtajille jättituloja
Mehiläisen suuromistajiin itsekin kuuluva toimitusjohtaja Janne-Olli Järvenpää onkin suomalaisten sote-suurliikemiesten keskuudessa aivan omassa tuloluokassaan.
Viimeisimpien verotietojen mukaan hänen veronalaiset pääomatulonsa olivat hengästyttävät 6,62 miljoonaa euroa 750 000 euron palkkatulojen päälle.
Mukavasti leivänsyrjässä ovat kiinni ovat myös konsernin julkisten palveluiden johtaja Markku Näreneva (vuositulot 310 000 euroa), sosiaalipalveluiden johtaja Harri Pomell (690 000 euroa), ikääntyneiden palveluiden liiketoimintajohtaja Niklas Härus (680 000 euroa) sekä ulkoistusten ja lääkäripalveluiden johtaja, entinen kokoomuspääministeri Jyrki Kataisen erityisavustaja Joonas Turunen (240 000 euroa).
Taloudelliset kannustimet ovat kohdallaan myös muissa sote-alan suuryrityksissä.
Terveystalon toimitusjohtajan Ville Ihon tienestit olivat vuonna 2024 kiinteä vuosipalkka sekä lyhyen ja pitkän ajan kannustinpalkkio yhteen laskien melko tasan miljoona euroa.
Pihlajalinnan toimitusjohtaja Tuomas Hyyryläisen ansiot puolestaan olivat viime vuonna 521 000 euroa, minkä lisäksi hänellä oli hallussaan runsaan 700 000 euron osakepaketti työnantajalta.
Vanhusliiketoiminnan isojen nimien Esperi Caren toimitusjohtajan Stefan Wentjärven tulot taas olivat viimeisten verotietojen mukaan 430 000 euroa ja Attendo Suomen toimitusjohtajan Virpi Holmqvistin 310 000.
Vaikka myös hyvinvointialueilla ylimmän johdon palkkataso on poliittisilla päätöksillä viritetty korkealle, ovat erot silti huomattavia. Hyvinvointialueiden palkka-aateliston kärjessä olevat johtajat – Pohjois-Pohjanmaan Ilkka Luoma, Varsinais-Suomen Tarmo Martikainen ja Pirkanmaan Marina Erhola – tienaavat kaikki noin 18 500 euroa kuussa, mikä tarkoittaa noin 240 000 euron vuosituloja.
Pihlajalinnalla 500 prosentin tuottonousu
Kun yksityinen sosiaali- ja sairausliiketoiminta kasvaa, myös yhtiöiden osakkeiden arvo ja tuotto nousevat.
Esimerkiksi sote-konserni Pihlajalinnalla on ollut Talouselämä-lehden mukaan yksi Helsingin pörssin mehevimmistä osakkeista. Lehti kuvaa sitä osumaksi kultasuoneen, sillä yhtiön osakekohtainen tulos kasvoi vuonna 2024 päätä huimaavat 500 prosenttia.
Sijoittajat ovat voineet olla tyytyväisiä myös Terveystaloon. Se sijoittui pörssin kymmenen parhaimman osingonmaksajan tuntumaan.
Kun sosiaali- ja terveyspalveluita ryhdytään tuottamaan liikevoiton periaatteella, astuu taloon uusi isäntä. Yksityisten yritysten tavoite on saada sisään mahdollisimman paljon maksavia asiakkaita.
Julkisen sektorin intressi on saada ihmiset jaloilleen, ulos järjestelmästä ja näin ehkä säästää kustannuksia nyt ja tulevaisuudessa.
Näiden mallien välillä tehdään jo lähitulevaisuudessa isoja valintoja.
uutiskirje 
