Odotellessaan miestään auttamaan kojun siirtämisessä korukauppias Deviben Daundhaliya, 45, ehtii kertoa kuumuuden aiheuttamista ongelmista. Ahmedabadilaisella torilla kuumuus ja paahtava aurinko piinaavat sekä myyjiä että tuotteita.
Värikkäistä kuiduista punotut korut sulavat kuumuudessa. Sama on toistunut joka vuosi 2010 lähtien. Silloin Ahmedabadissa toukokuussa koettiin odottamaton ja tappava kuumuus, joka nosti ilman lämpötilan viikoksi 46,8 asteeseen.
Deviben Daundhaliya sanoo, että kesän lähestyminen ahdistaa häntä.
– Jo yli kymmenen vuotta tulomme ovat romahtaneet ja sairastaminen lisääntynyt kuumimpina kuukausina.
– Me tienvarsikauppiaat istumme auringolle alttiina, joten kuivuminen on tavallista. Toisinaan päässäni pyörii karuselli, tuskin pystyn seisomaan. Silloin menen puun alle varjoon, mutta vain hetkeksi, etten menetä asiakkaita.
Kun tilanne on oikein huono, Daundhaliya ostaa paketin kuivumista estävää, suoloja ja sokeria sisältävää valmistetta. Tuote maksaa kumminkin 20 rupiaa (20 snt), joten hänellä ei ole siihen varaa joka päivä.
– Joka vuosi maaliskuulta kesäkuun loppuun päivän tienestit laskevat 250 rupiaan (2,48€), eli puoleen normaalista, koska asiakkaita ei ole, Daundhaliya sanoo.
Sairaanhoidon omavastuut haukkaavat suuren osan perheen säästöistä.
– Vakuutuskorvauksilla saamme maksettua hoitokuluja.
Tappioiden määrää ei kysytä, korvaus maksetaan heti
Äärimmäisestä kuumuudesta johtuvien menetysten aiheuttamia tappioita korvaa kehitysmaissa käytetty ns. parametrinen mikrovakuutus. Se on tulosuojavakuutus, joka on tarkoitettu Daundhaliyan kaltaisille epävirallisella sektorilla itsensä työllistäville naisille.
Vakuutus määräytyy yhden tai useamman ennalta määrätyn tekijän kuten sademäärän tai tuulen nopeuden avulla. Niiden lauetessa ennalta sovittu korvaus maksetaan nopeasti. Tappion määrä ei vaikuta korvauksen suuruuteen, mikä vähentää päiväpalkastaan riippuvaisten riskejä.
Siinä missä perinteiset korvausperusteiset vakuutukset vaativat tappioiden arviointia ja niiden päätökset voivat kestää kuukausia, parametrisen mikrovakuutuksen korvaukset maksetaan välittömästi.
Naiset saavat tukea noin kolmen euron suuruiseen vakuutusmaksuun, mutta ryhmävakuuttajat, kuten itsensä työllistävien naisten yhdistys SEWA (Self-Employed Women’s Association), näkevät tulevaisuuden, jossa edunsaajat lopulta maksavat itse vakuutuksensa.
– Tuloista hupenee 30–50 prosenttia, kun tehokkuus laskee, työtunnit vähenevät ja raaka-ainekulut kasvavat. Tuotteet menevät pilalle, asiakkaat katoavat ja lämpöön liittyvät sairaudet vievät työpäiviä, Sahil Hebbar, SEWA:n pikavakuutuksen seniorikoordinaattori luettelee kuumuuden seurauksia.
SEWAan kuuluu 2,9 miljoonaa epävirallisella sektorilla työskentelevää naista. Vakuutuksesta korvauksia saavat muiden muassa suolankerääjät, katukauppiaat, pienviljelijät, roskankerääjät ja -kierrättäjät, lastaajat ja kotityöläiset. He kaikki elävät kädestä suuhun, keskimäärin 150–450 rupialla (1,48–4,45€) päivässä.
Vuonna 2024 vakuutus laukesi maksuun ja 46 339 SEWA:n jäsentä sai korvauksia 152–1 651 rupiaa (1,5–16,36€).
Vakuutus ei saa poistaa valtion velvollisuuksia
Uusi vakuutus ei silti ole sellainen ihmelääke, jona sitä halutaan pitää. Osa poliittisista asiantuntijoista ja ilmastotoimijoista kyseenalaistaa parametrisen mikrovakuutuksen pitkäaikaisen kestävyyden.
– Lisääntyvien ilmastovaikutusten edetessä toive vakuutuksesta ihmelääkkeenä ei ole vain väärä, vaan myös vaarallinen. Kun muutokset pahenevat, planeettamme suuria alueita on mahdoton vakuuttaa. Vakuutusten muodostama turvaverkko on katoamassa jopa maailman kehittyneimmissä osissa. Lisäksi parametrinen vakuutus, joka korvaa ennakkoon määriteltyjen laukaisevien tekijöiden, eikä todellisten vahinkojen perusteella, pettää pahasti heidät, jotka ovat kipeästi avun tarpeessa. Heille jää vain murto-osa siitä, mitä elämän uudelleen rakentaminen vaatisi, sanoo YK:n menetykset ja vahingot (Loss and Damage) tukihanketta johtava Harjeet Singh.
Hänen mukaansa parametrisen vakuutuksen kaltaiset mekanismit vain kasvattavat epätasa-arvoa. Ne myös pakottavat hallituksen luopumaan velvollisuudesta tarjota välttämätön sosiaaliturva kansalaisille.
– Kuitenkin juuri se on elintärkeää yhteisölle, joka rakentaa elämäänsä uudelleen katastrofin jälkeen, Singh painottaa.
– Kyse ei ole poliittisista valinnoista vaan perustavanlaatuisista ihmisoikeuksista yhteisöissä, jotka ottavat ensimmäisenä vastaan ilmastokriisin. Vankka sosiaaliturva on edellytys aidolle resilienssille.
lehti 