Jälleen yksi vallankumous on vienyt toteuttajansa giljotiiniin – ainakin kuvaannollisesti.
Poliittiselta kulttuuriltaan ehkä myrskyisimmän entisen Neuvostoliiton maan, Ukrainan presidentiksi valittiin viime sunnuntain vaaleissa kiistelty oppositiojohtaja ja entinen pääministeri Viktor Janukovitš.
Janukovitš päihitti lopulta yllättävän selvästi kilpakumppaninsa, nykyisen pääministerin Julija Tymošenkon. Janukovitš keräsi äänistä vajaat 49 prosenttia siinä missä Timošenkon oli tyytyminen runsaaseen 45 prosenttiin. Loput äänestivät kumpaakin ehdokasta vastaan.
Mielenkiintoiseksi asetelman tekee se, että juuri samaisen Janukovitšin valintaa vastustettiin massiivisella, oranssiksi vallankumoukseksi ristityllä katuprotestiliikkeellä edellisissä vaaleissa viisi vuotta sitten.
Kapinaliikkeen kärkihahmoina olivat tuolloin Tymošenko sekä oranssikumouksen presidentiksi nostama Viktor Juštšenko.
Nyt vallankumouksen hedelmät on syöty, sillä jatkokautta havitellut Juštšenko keräsi vain vaivaiset viisi prosenttia äänistä ja Tymošenko joutuu luovuttamaan kauan haaveilemansa presidentin paikan arkkiviholliselleen.
Länsi tunnusti jo tulokset
Spekulointi Ukrainan vaalituloksella ei silti ole ohi.
Tymošenko on sanonut kiistävänsä tuloksen ja vaatinut äänten uudelleenlaskentaa kaikkiaan neljässä itäisen Ukrainan vaalipiirissä, joissa Janukovitš keräsi kaikkein suurimman kannatuksen.
Jo ennen vaaleja Tymošenko uhkasi kutsua kannattajansa kaduille oranssikumouksen toisintoon, mikäli hän häviää vaalivilpin takia.
Tunnelma Ukrainassa on kuitenkin toinen kuin viisi vuotta sitten. Kansa pettyi syvästi oranssin koalition lupauksiin eikä intoa lähteä kaduille enää ole.
Tymošenkon paineita niellä tappio lisää sekin, että kaikki vaaleja tarkkailleet kansainväliset järjestöt – Naton parlamentaarinen yleiskokous mukaan lukien – sanoivat vaalien olleen rehelliset ja avoimet.
Talous poliittisten riitojen panttivankina
Ukrainan vaalikampanja oli jopa paikallisen mittapuun mukaan poikkeuksellisen likainen eikä ehdokkailta jäänyt keskinäisen solvaamisen ohella juurikaan aikaa esittää vaihtoehtoja Ukrainan valtavien, päälle kaatuvien ongelmien ratkaisuun.
Sikäli kuin lupauksia annettiin, niitä voi pitää ääripopulistisina. Janukovitš lupasi yhtä aikaa nostaa palkkoja ja eläkkeitä sekä laskea veroja ja elintarvikkeiden hintoja.
Kovista lupauksista huolimatta hänen ydinviestinsä oli, että Ukrainaa repivä poliittinen riitely on saatava loppumaan ja poliitikkojen on keskityttävä vast’edes erityisesti maan syvien talousongelmien ratkomiseen.
Ukrainan bruttokansantuote putosi viime vuonna noin 15 prosentilla samalla kun maan valuutan hrivnan arvosta katosi noin puolet. Parlamentti ei ole vieläkään kyennyt hyväksymään tämän vuoden budjettia, mikä on puolestaan pannut jäihin Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n runsaan 12 miljardin euron tukilainan Ukrainan romahduspisteessä olevalle kansantaloudelle.
Kaasukiistat historiaan?
Ulkomaailmaa kiinnostavimmat muutokset Ukrainan suunnassa koskevat kuitenkin ulkopolitiikkaa.
Venäjän kanssa likeisessä liitossa oleva Janukovitš on sanonut haluavansa parantaa maan pahasti tulehtuneita suhteita suureen itänaapuriin.
Janukovitšin tavoite on ollut myös siirtää historiaan vuotuiset konfliktit kaasun kuljetuksista ja hinnasta Venäjän kanssa. Hänen ajatuksenaan on ollut yhteistyöyritys, josta tasasuuruisen kolmanneksen omistaisivat Venäjä, Ukraina ja länsieurooppalaiset kaasun ostajat.
Vaikka Venäjä onkin lähellä Janukovitšin sydäntä, on hän luvannut lähentää maataan myös Euroopan unioniin. Sitä vastoin Ukrainan jäsenyys Natossa on Janukovitšin mielestä täysin poissuljettu. Vanha populisti tietää, että kansa on jyrkästi Natoa vastaan.
Idän ja lännen pelikenttä
Ukrainan viime vuosien vaaleissa kiinnostus maan suuntaa kohtaan ei ole rajoittunut vain sen omiin kansalaisiin.
Sekä Venäjä että niin sanottu länsi – Yhdysvallat etunenässä – ovat pelanneet omia poliittisia pelejään Ukrainan maaperällä.
Edellisissä vaaleissa Venäjä asettui härskisti Janukovitšin tueksi ennen ja jälkeen vaalien. Venäjän tuolloinen presidentti Vladimir Putin onnitteli Janukovitšia vaikka itse tuloksesta riehui vielä avoin sota.
Toisaalta Ukrainan oranssi vallankumouskaan ei ollut aivan niin spontaani kuin miltä se saatiin näyttämään.
Sen esikuvana pidettiin aiemmin Serbiassa ja Georgiassa nähtyjä värikumouksia, joissa katujen massaprotestien seurauksena valtaan nousivat länsimieliset vallanpitäjät. Serbialaiset, virolaiset ja georgialaiset poliittiset konsultit kävivätkin neuvomassa ukrainalaisia, miten värivallankumous tehdään.
Taustatukea ja rahoitusta he saivat läntisiltä, etupäässä amerikkalaisilta, hallitusten rahoittamilta ”kansalaisjärjestöiltä”, joiden etunenässä olivat muun muassa Yhdysvaltain republikaanien kansainvälinen säätiö International Republic Institute, demokraattien National Democratic Institute sekä kongressin rahoittama National Endowment for Democracy.
Lisäksi näppinsä pelissä oli ainakin multimiljardööri George Sorosin Avoimen yhteiskunnan säätiöllä sekä Lontoossa maanpaossa elävällä venäläismiljardöörillä Boris Berezovskilla, joka on julkisuudessa myöntänyt rahoittaneensa ukrainalaisia oppositiopoliitikkoja. Berezovski on ilmoittanut haastatteluissaan myös tavoitteekseen vallanvaihdon Venäjällä ja nykyisen hallinnon syrjäyttämisen.
Tällä kertaa ainakin läntisten rahoittajien sijoitukset valuivat hukkaan.
uutiskirje 