Etelämantereen vesialueilla on viime viikkoina jälleen seurattu vuosittaista kissa ja hiiri -näytelmää japanilaisten valaanpyyntialusten ja valaansuojelijoiden välillä.
Japani on antanut itselleen luvan saalistaa tällä pyyntikaudella 935 lahtivalasta, 50 sillivalasta ja 50 erittäin uhanalaista ryhävalasta.
Virallisesti Japani harjoittaa valaanpyyntiä vain tieteellisiin tutkimustarkoituksiin, vaikka todellisuus tietysti on muuta. Tässä se käyttää hyväkseen Kansainvälisen valaanpyyntikomission sääntöjen porsaanreikää.
Japanin kansantaloudelle valaanpyynnillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä.
Kaikki pyydetty valaanliha ei mene edes kaupaksi. Erikoisravintoloiden kysyntä ei riitä, ja lihavuoret kylmävarastoissa kasvavat.
Valaanpyynti kuuluu Japanissa kalastusministeriön alaisuuteen. Ministeriö on viime vuosina tukenut kampanjoita valaansyönnin lisäämiseksi. Kouluissa on järjestetty tilaisuuksia ”valaskulttuurista”.
Äärimmäisenä esimerkkinä jotkut yhtiöt ovat mainostaneet valaanlihaa jopa terveellisenä koiranruokana.
Nostalgiaa ja politiikkaa
Miksi ihmeessä Japani vetää kerran vuodessa maailman vihat päälleen, vaikka se tulisi vallan mainiosti toimeen ilman valaanpyyntiäkin?
Yksi selitys lienee valaanpyynnin pitkä historia Japanissa. Japanilaiset vetoavat vuosituhantisiin perinteisiinsä ja syyttävät arvostelijoita kulttuuri-imperialismista.
Valaanpyynnillä oli suurin merkitys toista maailmansotaa seuranneina vuosina, jolloin valaat olivat halpa proteiininlähde. Tältä ajalta voi joillakin olla nostalgiaa, mutta toisaalta monille vanhoille japanilaisille valas maistuu yhtä huonosti kuin pakkotuputettu veripalttu Suomen entisille koululaissukupolville.
Nuoremmille japanilaisille valaanliha ei ole juurikaan tuttua. Vuonna 2006 tehdyn kyselyn mukaan 95 prosenttia japanilaisista ei ollut syönyt valasta koskaan tai vain hyvin harvoin.
Perinteet ovat kuitenkin hyvää polttoainetta politiikalle. Valaanpyynti tarjoaa japanilaispoliitikolle turvallisen tavan korostaa kansallista identiteettiä, koska mikään ulkomaa ei ryhdy valaiden takia mihinkään todellisiin painostustoimiin.
Ja toisaalta vaikkapa australialainen tai amerikkalainen poliitikko voi nostaa luonnonsuojelullista häntäänsä soimaamalla Japania, kun näillä mailla itsellään ei ole intressejä valaanpyynnissä.
Huijauksia ja lahjontaa
Kansainvälinen valaanpyyntikomissio (IWC) sopi vuonna 1986 valaiden kaupallisen pyynnin kieltämisestä toistaiseksi. Japani hyväksyi ratkaisun tuolloin, kun taas toinen suuri pyyntimaa Norja jätti siihen varauman.
Japani ja Yhdysvallat kävivät 1980-luvulla kiistaa japanilaisten oikeudesta kalastaa Yhdysvaltain rannikkovesillä. Lähes miljoonan tonnin vuosittaisella saaliilla oli todellista merkitystä.
Yhdysvallat suostui päästämään japanilaiset kalastajat edelleen vesilleen sillä ehdolla, että Japani lakkaa vastustamasta valaanpyyntikieltoa. Vain muutamaa kuukautta valaanpyyntikiellon jälkeen Yhdysvallat kuitenkin puolitti japanilaisten kalastuskiintiön ja parin vuoden kuluttua lakkautti sen kokonaan.
Ei siis ihme, että Japani on jälkeenpäin tuntenut itsensä petetyksi.
Tämän jälkeen Japani on kehitysavulla lahjomalla ostanut pieniä saarivaltioita tukijoikseen IWC:ssä. Kun myös pyynnin vastustajat ovat rekrytoineet liittolaisia, on IWC:n 88 jäsenmaan joukossa sellaisia sisämaavaltioita kuin esimerkiksi Mongolia ja Sveitsi.
Norja on selvinnyt paljon Japania pienemmällä kielteisellä huomiolla. ”Kulttuuri-imperialismin” ohella syynä voi olla se, että Norja pyytää yksinomaan lahtivalaita, joita ei pidetä uhanalaisina. Se myös rajoittaa pyynnin lähivesilleen.
Norjan itselleen asettama lahtivalaskiintiö on suurempi kuin Japanilla, mutta viime pyyntikaudella norjalaiset pyytivät alle puolet kiintiöstään. Todellisena syynä sielläkin pidetään sitä, ettei valaanliha mennyt kaupaksi.
Myös Islanti harjoittaa valaanpyyntiä, tosin pienemmässä mittakaavassa.
Oikeusjuttuja ja taktiikkaa
Valaanpyynti joutuu Japanissa maaliskuussa suuren huomion kohteeksi, kun ns. Tokion kaksikon oikeudenkäynti alkaa. Greenpeacen aktivistit Junichi Sato ja Toru Suzuki ovat syytettyinä varkaudesta ja luvattomasta tunkeutumisesta yksityisalueelle tapauksessa, jossa he yrittivät hankkia todisteita valaanpyyntialuksilla harjoitetusta salakaupasta.
Viime syksynä liberaalidemokraattien monikymmenvuotisen korruptoituneen valtakauden katkaisseen Japanin demokraattisen puolueen ounasteltiin suhtautuvan edeltäjäänsä myönteisemmin valaiden suojeluun, mutta ainakaan toistaiseksi uusi hallitus ei ole muuttanut Japanin linjauksia.
Kansainvälisen valaanpyyntikomission vuosikokous on kesäkuussa Marokossa. Japani ei pysty saamaan vaadittua kahden kolmasosan enemmistöä kaupallisen pyynnin sallimiseksi. Sen sijaan Japani tarjoaa jälleen ratkaisua, jossa se vähentäisi pyyntiä eteläisellä Tyynellämerellä, jos se saisi lisätä pyyntiä lähivesillään. Luonnonsuojelijat eivät pidä tätä todellisena kompromissina.
On myös arveltu, että valaanpyynti on Japanille taktinen kysymys. Perimmäisenä tavoitteena olisi estää taloudellisesti paljon merkittävämpien saaliiden, kuten sinievätonnikalan suojelu.