Työskentelyolosuhteet ja työstä saatava korvaus on Bangladeshissä tasolla, joka on saanut suomalaisen vaatetusteollisuuden nimeämään sen yhdeksi ns. riskimaista. Sen kanssa samaan kategoriaan kuuluvat muun muassa Kiina, Vietnam, Thaimaa ja Indonesia.
Kansainvälisen avustusjärjestön Oxfamin teettämän tuoreen palkkavertailun mukaan jopa puolet aasialaisista tekstiili- ja vaatetustehtaista maksaa työntekijöilleen säännöllisesti alle laillisen minimipalkan jäävää palkkaa.
Laillisista minimipalkoista tinkiminen merkitsee todellisia nälkäpalkkoja, sillä useissa vaatteita tuottavissa maissa ne ovat kaukana palkkatasosta, joka riittäisi sellaisenaan elämiseen.
Pahimpia tilanne on Bangladeshissä jossa valmistettuja vaatteita tuodaan Suomeenkin. Minimipalkka tulisi tuossa maassa kolminkertaistaa, jotta se takaisi minimitoimeentulon.
Yritykset vetosivat
pääministeriin
Bangladeshin maine nälkäpalkkaa maksavien vaatetehtaiden maana on saanut alan suuret yhtiöt liikkeelle. Alkuvuodesta vetosi joukko tunnettuja suuryrityksiä (muun muassa IKEA) yhteisellä kirjeellä maan pääministeriin, jotta maassa ryhdyttäisiin kohentamaan ko. alan minimipalkkatasoa.
Yhtiön liikkeellelähtöön uskotaan vaikuttaneen muun muassa palaute, jonka puolestaan sai aikaan kansainväliseen Puhtaat Vaatteet -verkostoon kuuluvien tahojen kampanjointi. 13 Euroopan maassa toimivalla Puhtaat Vaatteet (Clean Clothes) -kampanjalla pyritään kohentamaan työoloja tekstiilien, vaatteiden ja jalkineiden globaalissa tuotantoketjussa.
– Tapahtunut on osoitus siitä, että tällaisella toiminnalla voi vaikuttaa, katsoo SASK:n viestintäpäällikkö Jukka Pääkkönen. SASK on yksi kampanjan suomalaisista toimijoista.
– Tilanne alkoi tulla yrityksille hankalaksi, kun jokainen niistä ilmoitti, että niiden vaatteet on tehty Bangladeshissä ja siitä voitiin vetää suoraan johtopäätös siitä, että ne on tehty nälkäpalkalla.
Yhdessä, jottei
välistävetoja
Asiasta tuli niille niin epämiellyttävä, että ne joutuivat harkitsemaan joko kyseisestä maasta vetäytymistä tai yrittämistä vaikuttaa olosuhteiden kohentamiseen tehtaissa, joissa ne tuotantoaan teettävät.
Pääkkönen pitää järkevänä sitä, että yritykset toimivat yhdessä.
– Tässähän on kysymys kilpailuedusta, siitä, että niiden ei ehkä tarvitse epäillä kenenkään vetävän välistä, jos kaikki maksavat parempia palkkoja
Vielä ei Pääkkösellä ole kertoa mitään siitä, miten yritysten vetoomus on Bangladeshissä vaikuttanut.
Hänen mukaansa vastaavaa painostustoimintaa, vaikkakaan ei näin selkeästi yhteen maahan kohdistuvana on tapahtunut aikaisemminkin. Kyse on ollut urheilutuotevalmistajien toiminnasta, jolla ne ovat pyrkineet vaikuttamaan suurimpiin tavaratoimittajiinsa.
Samasta asiasta siinä on ollut kysymys; että yksikään yhtiö ei pääse vetämään välistä ja teettämään tuotteitaan edelleen muita heikommilla ehdoilla.
Ostot riskimaista
lisääntyneet
Tapaus Bangladesh tuli esille Puhtaat vaatteet -verkoston maanantaina Helsingissä järjestämässä seminaarissa. Seminaarissa esiteltiin tulokset FinnWatchin 28 suomalaisyritykseen kohdistamasta kyselytutkimuksesta, jolla haluttiin selvittää onko suomalaisen vaate- ja urheiluyhtiöiden vastuullisuus ja tuotanto-olosuhteiden valvonta parantunut siitä, mitä se aikaisemmin tehtyjen selvitysten mukaan on ollut.
Suomalaisperäisten yritysten toiminnan vaikutuksista ihmis- ja työelämän oikeuksiin, ympäristöön ja sosiaaliseen kehitykseen kehitys- ja siirtymätalousmaissa selvittävän FinnWatchin kyselytutkimukseen perustuva raportti kertoo, että suomalaiset vaatekauppiaat ovat lisänneet merkittävästi ostojaan juuri näistä riskimaista.
– Edistystä vastuullisuudessa on tapahtunut, mutta vain vähän tai ei ollenkaan, päättelee tutkimusraportin esitellyt Outi Moilala.
Useimmilla kyselyyn vastanneilla yrityksillä on kyllä käytössään yhteiskuntavastuun ohjeisto, mutta sen toteutus ja valvonta on todettu yhtä puutteelliseksi kuin aikaisempienkin, vuonna 2006 ja 2007 tehtyjen selvitysten mukaan.
Valvonta ei
tehostunut
Raportissa päätellään, että merkittävä osa suomalaisille myytävistä vaatteista on peräisin valmistajilta, joiden työolojen valvonta on erittäin puutteellista tai jopa olematonta.
Selvityksen mukaan suomalaisten vaateyhtiöiden hankinnat kaikkein heikoimpien työolojen maista ovat viime vuosina selvästi lisääntyneet ilman, että ne olisivat tehostaneet vastuullisuusvalvontaansa.
13:ta suomalaisesta vaateyhtiöstä kymmenellä ei vieläkään ole käytössä minkäänlaista vastuullisuusvalvontaa. Tämä tarkoittaa, että vaatteiden tekijöiden työoloja ei valvota uskottavalla tavalla. Näin voidaan sanoa, että valvonnan heikkous ja sen laiminlyönti ovat jo mahdollistaneet sen, että suomalaistenkin vaatevalikoimaan kuuluu lisääntyvässä määrin Aasian hikipajoissa nälkäpalkalla tehtyjä vaatteista.
uutiskirje 
