Alivaltiosihteeri Martti Hetemäen johtama verouudistusta pohtiva työryhmä ei pääse helpolla. Verotusta on hankala muuttaa, kun sitä samalla joudutaan kiristämään.
Työeläkemaksut samoin kuin kuntavero ovat pidemmän ajan kuluessa nousussa nykymenolla yhteensä kymmenen prosenttiyksikköä. Jotta kokonaisveroaste ei nousisi, pitäisi valtion verojen laskea.
Talouskriisi laittoi laskelmia vielä uusiksi. Valtion velkaantumisen pysäyttäminen ei onnistu kuin myymällä omaisuutta, lisäämällä tuloja tai leikkaamalla menoja.
Vaikka työryhmän pöydällä on lähes kaikki verot, päähuomio kiinnittyy palkkatulojen ja kulutusveroihin. Julkisen sektorin noin 80 miljardin euron verokertymästä tulee 30 prosenttia valtion ja kuntien tuloveroista, sosiaaliturvamaksuista ja kulutusveroista kustakin. Lopusta kymmenestä prosentista runsas puolet tulee yritysten maksamasta yhteisöverosta, pari miljardia pääomatuloverosta, kiinteistöverosta miljardi ja perintö- ja lahjaverosta puoli miljardia.
Työtuloja on verotettavana sitä enemmän, mitä useampi ihminen tekee töitä ja mitä enemmän he töissä askaroivat. Samalla pienentyvät julkisen sektorin menot.
Pienituloisten veroriesa
Veronkevennysvara, mitä muualta irti saadaan, halutaan käyttää työn verotuksen keventämiseen. Verokehittelyissä jatkuu linja, että työnteosta halutaan selvästi kannattavampaa kuin etuuksien varassa elämisestä. Myös työnteon lisäämisen pitäisi kannattaa. Verotuksen avulla haluttaisiin kannustaa myös osaamisen lisäämistä, jotta tuottavuus kasvaisi.
Verotuksen työllisyysvaikutukset purevat parhaiten pienituloisilla, joten heidän verotustaan kannattaisi keventää.
Kun otetaan huomioon verot, maksut ja vähenevät etuudet, kaikki ne kotitaloudet, joilla lisätulosta katoaa yli 70 prosenttia, kuuluvat keskimääräistä pienempiä tuloja saaviin. Kolme neljäsosaa kuuluu kaikkein alimpaan tulokymmenykseen. He ovat joko yksinasuvia tai lapsiperheitä, usein yksinhuoltajia.
Vähennykset liipasimella
Ansiotulojen veroprosentteja voidaan laskea, jos poistetaan ansiotuloista tehtäviä verovähennyksiä. Tänä vuonna ne pienentävät verotuloja kaikkiaan runsaat kuusi miljardia euroa.
Yksi suurimpia on palkansaajien eläkemaksun vähennysoikeus. Se ”maksaa” noin 1,4 miljardia euroa.
Nämä maksut kuten monet muutkin vähennetään valtionverotuksessa tulosta. Hyöty on progressiivisen verotuksen vuoksi sitä suurempi, mitä suuremmat tulot.
Kuntaverotus mutkilla
Ansiotuloverotuksen keventämistä vaikeuttaa koko ajan kiristyvä kuntaverotus. Lisäksi kuntien veroprosentit ovat eriytyneet toisistaan niin, että keskituloisen veroprosentti voi vaihdella lähes viisi prosenttiyksikköä sen mukaan, missä kunnassa asuu. Tasa-arvo on koetuksella.
Korkeimmat veroprosentit ovat niissä kunnissa, joissa asuu keskimäärin pienituloisempaa väkeä. Vaikka kuntaveroprosentti on kaikille sama, vähennykset tekevät siitäkin progressiivisen veron. Progressio nousee vieläpä jyrkästi noin 15 000 euron tuloihin saakka eli vähentää intoa lisätä työntekoa. Mitä korkeampi veroprosentti, sitä kovempi on myös progressio.
Tasavero tavaroille
Arvonlisäverotusta saatetaan rukata edelleen. Työryhmän taustapapereissa on laskeskeltu esimerkiksi millaisia tulonjakovaikutuksia olisi, jos kaikkia verollisia tuotteita ja palveluja verotettaisiinkin 19 prosentilla.
Nyt yleinen arvonlisävero on 22 prosenttia, mutta se nousee ensi kesänä 23 prosenttiin. Lisäksi on useita erilaisia alennetun alv-kannan piirissä olevia tuotteita ja palveluita alkaen elintarvikkeista, lääkkeistä ja kirjoista. Alennukset pienentävät veron tuottoa nykytasolla 2,6 miljardia euroa.
19 prosentin tasavero ei vaikuttaisi pahemmin tulonjakoon. Sosiaalisia vaikutuksia voitaisiin pienentää osin tulonsiirroilla ja osin tukea maksamalla. Kaikkiin kohteisiin verotukea ei välttämättä enää halutakaan.
Näkymätön asuntotulo
Veroeksperteillä on yksi kohde, johon he puuttuisivat, mutta se on Suomessa tabu. Kyse on omistusasumisen verotuesta. Asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus on yksi, mutta vielä suurempi on oman asunnon myyntivoiton verottomuus. Siinä meni viime vuonna 900 miljoonaa euroa.
Näkymättömissä piilee kaksinkertainen potti: omistusasunnossa asuvan laskennallisen asuntotulon verovapaus. Se tekee myös vuokra-asumisesta paljon omistusasumista epäedullisempaa.
Laskennallinen asuntotulo saadaan kun verrataan omistusasuntoa vastaavaan vuokra-asuntoon. Asuntotulo on se erotus, kun tuon vuokrakämpän vuokrasta vähennetään omistusasujan maksamat asumiskulut sekä lainan korot.
Veroihmisen mielestä omistusasuja nauttii verottomista pääomatuloista. Nautinto on sitä suurempi, mitä hulppeammin ja kalliimmalla seudulla asuu.
Asia tulee ymmärrettävämmäksi, jos ajattelee vuokralla asuvaa. Vuokranantajalle asunnosta saatu nettotulo on veronalaista tuloa, josta hän maksaa pääomatuloveron. Hän perii sen vuokralaiselta. Vuokralaiselta peritään pikku hiljaa myös myyntivoitosta menevä vero.
Kiinteistövero, joka varmasti tulee nousemaan, sen sijaan kohtelee tasapuolisesti omistus- ja vuokra-asujaa.
uutiskirje 
