Yksi odotetuimmista yhteenotoista käytiin viime viikon perjantaina sinievätonnikalan suojelusta. Euroopan unioni ja Yhdysvallat olivat kuukausia riidelleet keskenään, mutta saapuivat Dohaan yhteisellä esityksellä sinievätonnikalan kansainvälisen kaupan kieltämisestä.
Esityksen tukena oli kahden tieteellisen komission laskelma, että sinievätonnikalan kannat ovat pudonneet 15 prosenttiin historiallisesta tasosta.
Vastustajien rintamaa johti Japani, joka kiisti laskelmat ja vetosi kansalliseen kulttuuriinsa, johon sushi olennaisesti kuuluu.
Sanotaan, että vuonna 1973 perustetun Citesin alkuaikoina tieteelläkin oli merkitystä. Nykyään kokoukset ovat puhdasta politiikkaa, jossa koalitioiden rakentaminen keinoja kaihtamatta on avainasemassa.
Tonnikalan kohtalo punaisille koralleille
Nyrkkisääntö on, että helpointa on vaatia suojelua lajeille, joihin itsellä ei ole suurta taloudellista intressiä. Kaikilta osin tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Esimerkiksi käy toinen suuri kiista, joka koski jalokiviteollisuudessa käytettäviä punaisia korallilajeja. Yhdysvallat kannatti esitystä kaupan rajoittamisesta, vaikka se on näiden korujen suurin markkina-alue. Samalla kannalla oli Italia, vaikka se kuuluu näiden korallien keräämisen ja jalostuksen tärkeimpiin keskuksiin Japanin ja Taiwanin ohella.
Välimeren ja Tyynenmeren korallisato on pudonnut 1980-luvun 450 tonnista 50 tonniin.
Tonnikalat kärsivät tappion selvällä äänierolla. Korallit menettivät pelin, vaikka enemmistö maista oli suojelun kannalla. Citesin sääntöjen mukaan rajoituksiin olisi tarvittu kahden kolmasosan enemmistö.
Hait kärsivät tappion, norsuilla parempi onni
Saman kohtalon kokivat hait. Ensin kaatui viime viikolla esitys haiden suojelualueen perustamisesta. Tällä viikolla kaatui esitys vasarahaiden ja sinipilkkahaiden evien kaupan rajoittamisesta.
Torjuntarintamaa johti jälleen Japani, jota tuki haineväkeiton suurkuluttaja Kiina.
Suojelijoiden merkittävin voitto oli se, ettei Tansanian ja Sambian esittämiä poikkeuslupia norsunluukauppaan annettu.
Citesillä ei ole juridista oikeutta pakottaa jäsenmaitaan mihinkään. Valvonta on jäsenmaiden käsissä, ja salakuljettajilla sekä salametsästäjillä on lukemattomia konsteja käytössään.
Dohan kokous päättyi torstaina. Seuraava on kolmen vuoden kuluttua, mutta kaikki lajit eivät ehkä kestä sinne asti. Onkohan Japanissa mietitty, miten käy kansallisen kulttuurin ja kalastuselinkeinon, jos sinievätonnikala kuolee sukupuuttoon?
uutiskirje 