Liikuntapedagogiikan professori Lauri Laakson mukaan suomalaisten nuorten fyysinen kunto on heikentynyt erityisesti kestävyyskunnon osalta.
– Ylipainoisuus on lisääntynyt niin, että kolmessa vuosikymmenessä ylipainoiseksi luokiteltavien nuorten määrä on kolminkertaistunut. Samaan aikaan ”elintasosairaudet” kuten tyypin 2 diabetes sekä tuki- ja liikuntaelimistön kuormittuminen ovat siirtyneet yhä nuorempiin ikäryhmiin.
Maan hallituksessa kuitenkin mietitään samanaikaisesti työurien pidentämistä. Esityksissä on Laakson mielestä varsin yksipuolisesti tyydytty laskennallisiin eläkeiän nostoihin ja opintoaikojen lyhennyksiin ottamatta huomioon väestön toimintakyvyssä ja terveydentilassa tapahtuvia laadullisia muutoksia.
– Kun vain noin puolet nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi ja noin viidesosa on lähes täysin inaktiivisia, on odotettavissa, ettei osalla nykynuorista toimintakyky riitä edes nykyiseen eläkeikään. Nämä ihmiset siirtyvät siis ennen aikojaan ”maksajista kustannuksiksi”. Tätä ilmiötä tulisi kaikin keinoin koettaa vähentää.
Professori Laakso käytti puheenvuoron keskiviikkona Jyväskylän normaalikoulun lukion vararehtorin, opetusneuvos Heikki Parkatin eläköitymisseminaarissa, jossa pohdittiin muun muassa koulun merkitystä lasten hyvinvoinnin edistäjänä.
Lisätunteja taito- ja taideaineille
Fyysisen aktiivisuuden lisääminen on Laakson mukaan yksi keskeisimpiä keinoja, sillä sen avulla voidaan ehkäistä monia terveysongelmia.
– Oikealla tavalla järjestetyllä liikunnalla on myös mahdollista vaikuttaa psyykkisiin ja sosiaalisiin ongelmiin, jotka niin ikään uhkaavat tehokkuutta ylikorostavassa yhteiskunnassa lisääntyä. Tässä suhteessa myös monet muut aktiviteetit, kuten kulttuuri- ja taideharrastukset ovat tärkeässä asemassa. Kaikki tämä puoltaa taide- ja taitoaineiden osuuden lisäämistä koulutuksessa.
Laakso korosti koulujen liikuntatuntien merkitystä, sillä niiden avulla voidaan tavoittaa käytännöllisesti katsoen kaikki kansalaiset kouluiässä, ja samalla tasa-arvoistaa lasten liikuntamahdollisuuksia.
Kansalaisten fyysisen aktiivisuuden väheneminen on Laakson mukaan pääasiassa seurausta niin sanotun arkiliikunnan vähenemisestä, sillä liikunnan harrastaminen ei näytä tutkimustulosten valossa ainakaan vähentyneen.
– Liikunnan harrastamisesta on tullut lähes elinehto, sillä sen avulla ihmiset voivat kompensoida vähentynyttä arkiaktiivisuuttaan.
uutiskirje 
