Kun työnantajat julistivat tupojen aikakauden päättyneeksi, moni veikkasi keskusjärjestöjen merkityksen ja vaikutusvallan kääntyvän dramaattiseen laskuun. Mikään ei kuitenkaan nyt näytä viittaavan siihen.
– Töitä riittää ja keskusjärjestöillä näyttää olevan tarvetta, sanoo SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly.
Keskusjärjestöillä on tupo-kauden jälkeenkin ollut lusikka vahvasti sopassa eläkeasioissa ja sosiaaliturvan uudistamisessa. Seuraava iso vääntö on kestävän kasvun ja työllisyyden ohjelma.
– Tehtävät ovat ehkä vähän muuttuneet, mutta eivät vähentyneet.
Lyly arvioi, että SAK:n asiantuntemusta on parhaillaankin käytössä noin 50 lainsäädäntö- ja muussa hankkeessa.
– Me olemme valmistelukoneessa. Se kuullaanko meitä, on kiinni paljolti omasta kyvystämme ja ammattiaidostamme.
Jäsenliitoissakin keskusjärjestön tarpeellisuus on hyvin tiedostettu, vaikka se ei enää niiden puolesta tupoista neuvottelekaan.
– Liitot toimivat ahtaissa talousraameissa ja heittävät meille kysymyksen toiminnan tehokkuudesta.
Lyly toivoo palkansaajakeskusjärjestöjen yhdistämistä jossakin tulevaisuudessa. Lylyn mukaan peräti 95 prosenttia keskusjärjestöjen työstä on keskenään päällekkäistä, joten järkevintä olisi lyödä hynttyyt yhteen.
Lyly korostaa, että keskusjärjestöjen yhdistämisen tulee lähteä jäsenliittojen tarpeista.
– Asia on keskusjärjestöjen isojen liittojen käsissä. Heidän soisi käyvän tätä keskustelua.
uutiskirje 
