Sosiaalifoorumi totesi uusliberalismin jatkuvan

Yhdeksättä kertaa järjestetty Suomen Sosiaalifoorumi tarjosi viikonloppuna monipuolisen paketin seminaareja, paneelikeskusteluja ja työpajoja Helsingin ruotsinkielisellä työväenopistolla Arbiksella. Eri tilaisuuksiin osallistui järjestäjien laskujen mukaan kaikkiaan yli 2 100 kävijää.

Tilaisuuksia oli yli 70, joita oli ollut järjestämässä lähes sata järjestöä. Teemat vaihtelivat koulutuspolitiikasta ja kulttuurista finanssikriisiin ja ay-liikkeeseen. Yhteisenä nimittäjänä istunnoissa, kuten koko maailmanlaajuisessa sosiaalifoorumiliikkeessä, oli nykyisen maailmanmenon kriittinen ruotiminen sekä solidaarisempien, ekologisempien ja demokraattisempien ratkaisujen hakeminen.

Suurin vetonaula oli lauantaina järjestetty degrowth-taloutta käsitellyt paneeli- ja yleisökeskustelu, joka keräsi lähes 250 osanottajaa. Keskustelussa pohdittiin, tulisiko jatkuvan talouskasvun vaatimuksesta irrottautua ja miten se olisi mahdollista. Paneelisteista tutkija-aktivisti Jarna Pasanen totesi, että talouskasvu korreloi suoraan ympäristötuhon kanssa ja että kasvupakosta on välttämätöntä vapautua. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander puolestaan piti talouskasvua hyvinvoinnin välttämätöntä edellytyksenä ja epäili, onko Suomessa ylipäänsä vakavaa ympäristökriisiä.

Poliitikot palasivat markkinauskoon

Päätöskeskustelun aiheena oli ”Onko uusliberalismin aika ohi?”. Ei ole, valitettavasti. Tämä oli paneelistien ja yleisön yleinen näkemys.

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) totesi, että uusliberalistinen talouspuhe on menettänyt uskottavuuttaan, mutta monet koneistot ja rakenteet tuottavat silti uusliberalistista politiikkaa entiseen malliin.

Alanko-Kahiluodon mukaan finanssikriisin iskiessä poliitikot korostivat sääntelyn ja valtiollisen ohjauksen tarvetta, mutta viime aikoina on palattu markkinauskoon. Poliitikko toisensa jälkeen on tyrmännyt monet konkreettiset ideat, kuten valuutanvaihto- tai rahoitusmarkkinaveron, joilla rahavaltaa suitsittaisiin.

– Eniten kannatusta tuntuu saavan pankkivero tai -maksu seuraavaan finanssikriisiin varautumiseksi. Se on sinänsä hyvä, mutta siinä on logiikkana ajatella, että seuraava romahdus tulee, Alanko-Kahiluoto sanoi.

Radikaalimmat toimet, joilla romahduksia voitaisiin ehkäistä, ovat saaneet vähemmän kannatusta.

Takapakkia työläisten oikeuksissa

Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin puheenjohtaja Jarkko Eloranta totesi taloustaantuman johtaneen kaikkialla maailmassa työntekijöiden oikeuksien ja ammattiyhdistysliikkeen toimintamahdollisuuksien heikkenemiseen. Järjestäytymis- ja neuvotteluoikeudet ovat etenkin kolmannessa maailmassa kaventuneet entisestään ja lapsityövoiman käyttö lisääntynyt.

– Kaikilla mittareilla mitaten ollaan kuljettu viime aikoina huonompaan suuntaan. Uusliberalistinen politiikka voi hyvin ja menestyy, Eloranta summasi.

Esimerkiksi OECD:n suositukset ovat jatkuvasti samanlaisia kuin ennenkin: verot alas, julkinen sektori pienemmäksi, lisää kilpailua, Eloranta mainitsi.

Vastavoimatkin laajenevat

Porilainen Attac-aktiivi ja kansanedustajaehdokas Raisa Ranta (vas.) nimesi uusliberalismin yhdeksi huolestuttavimmaksi piirteeksi demokratian kaventumisen.

– Ihmiset passivoituvat ja mielenkiinto politiikkaan vähenee.

Kuolemisen sijasta uusliberalismi on Rannan mukaan leviämässä entisestään, kun kapitalismi on ottamassa haltuunsa myös kulttuurista ja sosiaalista pääomaa, kuten immateriaalioikeuksia. Toisaalta tämä kehitys tuo lisää toimijoita uusliberalismia vastustaviin liikkeisiin, Raisa ennusti.

Sosiaalifoorumiliikettä hän piti onnistuneena erityisesti siksi, että ihmisten tietoisuus ja ymmärrys globaaleista ongelmista on kohentunut.

– Syitä ja seurauksia ymmärretään entistä paremmin.

Uusliberalismi kaukana vapaudesta

Poikkeavan näkökulman keskusteluun toi maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.

– Uusliberalismin aikakausi ei edes voi olla ohi, koska sellaista ei ole koskaan ollutkaan.

Harjoitettu politiikka on ollut kaukana liberalistisista vapausihanteista, Teivainen perusteli. Maailmankaupan vapauttaminenkin on harhaanjohtava käsite.

– Häkellyttävän suuri osa maailmankaupasta on siirtohinnoittelua eli yritysten sisäistä kauppaa tulojen kotiuttamiseksi paikkoihin, joissa verotus ja säätely on mahdollisimman vähäistä.

Kolumbialainen Gustavo Consuegra muistutti, että kolmannessa maailmassa niin sanottuun uusliberalismiin liittyy myös suoraa väkivaltaa, mitä ei täällä aina muisteta. Kolumbiassa esimerkiksi ay- ja ihmisoikeusaktiiveja murhataan jatkuvasti. Vapauteen viittaava liberalismi-käsite näyttäytyy siinä valossa entistä irvokkaampana. Yleisön joukosta ehdotettiinkin uusliberalismin tilalle muun muassa rosvokapitalismin käsitettä.

Suuryhtiöt kuriin

Pelkkää synkistelyä keskustelu ei ollut, vaan vaihtoehtoja ja positiivisiakin visioita hahmoteltiin. Bruttokansantuotteen tilalle tarjottiin ihmisten hyvinvointia kuvaavia kehityksen mittareita. Omistusratkaisuista puhuttaessa korostettiin yksityisen tai valtiollisen omistuksen sijasta yhteisvaurautta, joka on kaikkien käytettävissä.

– Esimerkiksi katutila ei ole valtiollista eikä yksityistä vaan yhteistä. Sellaista pitää saada lisää, esitti tutkija Olli Tammilehto.

Omistusratkaisuiksi ehdotettiin osuuskuntia ja sosiaalisia yrityksiä.

– Pitäisi alkaa rajoittaa yritysten kokoa niin, että pääomalla ja työntekijöillä olisi suora yhteys toisiinsa, Raisa Ranta sanoi.

Teivo Teivainen näki mahdollisuuksia yritysten viljelemässä yhteiskuntavastuun käsitteessä, vaikka yrityksille itselleen se onkin usein lähinnä kosmetiikkaa. Se antaa kuitenkin mahdollisuuksia puhua suurista liikeyrityksistä poliittisina tiloina. Näin voidaan vähentää epädemokraattisen yrityskulttuurin yleistä hyväksyttävyyttä.