Paperiteollisuudessa rytisee jälleen. Stora Enson Varkauden tehtailta ollaan lopettamassa kaksi konetta ja samalla leikataan sanomalehtipaperin tuotantoa lähes 300 000 tonnia pysyvästi Suomesta. Erikoista asiassa on se, että vielä viime syksynä Stora Enso ei nähnyt näillä kahdella lopetettavalla koneella ongelmia, vaan ne koskivat Varkauden tehtaan käyntiin jäävää hienopaperikonetta.
Perustelujen toistuva muuttuminen kertoo koko paperiteollisuuden nykyisen tilan. Tilanteita arvioidaan neljännesvuosittain, eikä nähdä metsää puilta.
Vaikka sanomalehtipaperin hinta on laskenut voimakkaasti viime kuukausina, on huolestuttavaa, että näiden nopeiden markkinamuutosten perässä tehdään peruuttamattomia ratkaisuja, joilla vahingoitetaan vakavasti ja pysyvästi Suomen kansantaloutta. Paperiteollisuuden lähtiessä nousuun emme saa talouttamme entiselle tasolle, sillä tuotantokapasiteettia on lopetettu valtavia määriä. Sama tilanne koskee eritasoisesti muutakin perusteollisuutta.
Esimerkkeinä hätiköidyistä ratkaisuista pidän Kemijärven ja Kaskisten sellutehtaitten alasajoa.
Esimerkkeinä hätiköidyistä ratkaisuista pidän Kemijärven ja Kaskisten sellutehtaitten alasajoa. Edellä mainitut sellutehtaat olivat kannattavia jo lopetuksensa aikoihin, mutta tänä päivänä ne vuolisivat kultaa omistajilleen sellun voimakkaan hinnan nousun myötä.
Valtion rooli on taas ollut yhtenä Stora Enson pääomistajana varsin erikoinen. Hetken jo uskoin valtion käyttäneen omistajanohjaustaan kuten tuleekin. Toiveeni nojautui ministeri Mauri Pekkarisen lausuntoihin, joissa hän kertoi metsäteollisuuden luvanneen, ettei tuotantoa enää lopeteta vaan päinvastoin kasvatetaan kymmenellä prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Tähän tavoitteeseen ei istu millään näin massiivinen tuotannon lopettaminen.
Olisikohan Pekkariselle annettu katteettomia lupauksia ydinvoimapäätösten alla vai muistaako ministeri luvatut asiat väärin?
Oli niin tai näin, toivoa sopii, että hallitus ottaisi vihdoin päättäväisen otteen omistamissaan yhtiöissä. Olemme kaikki entistä syvemmässä suossa, mikäli tämän kaltaisia päätöksiä tehdään lyhyen aikavälin näkymiin perustuen. Vientiteollisuus olisi säilytettävä Suomessa kaikin keinoin ja panostettava siihen tuotekehityksen avulla. Tämä ei onnistu, mikäli poliittiset päättäjät eivät ota sitä vastuuta, mikä heille on kansalaisilta annettu.
uutiskirje 
