dosentti LKT, Länsi-Suomen Läänin lääninoikeuslääkäri (eläkkeellä)
Oikeuslääketiede on yksilön oikeuksien viimeinen puolustaja, joka on tehtävässään puolueeton ja riippumaton. Alan uranuurtajat professori Unto Uotila ja Jyrki Raekallio rakensivat kansainvälisesti arvostetun ja tälläkin hetkellä EU:n edistyksellisimpien periaatteiden mukaan toimivan järjestelmän.
Voidakseen vastata järjestyneen yhteiskunnan tiedontarpeeseen ja antaakseen kansalaisille yhdenvertaisen mahdollisuuden huolehtia oikeuksistaan, on oikeuslääketieteen toimintaedellytyksistä huolehdittava muuttuvissa olosuhteissa. Lainsäädännön uudistamistarpeita ei ole ilmennyt. Sen sijaan on ilmeistä, että toimintaohjeet ja voimavarojen turvaaminen vaativat uusia päätöksiä. Julkisen huomion keskittäminen vain yhteen rajoitettuun oikeuslääketieteen osa-alueeseen on hämärtänyt käsityksiä toiminnan todellisuudesta.
Kuolinsyynselvitys tuottaa tietoa, jonka perusteella voidaan tehdä ratkaisuja yksittäiseen tapaukseen liittyvistä korvauksista ja oikeudellisista toimenpiteistä. Hyvin toimiva järjestelmä ehkäisee myös ennalta riskitilanteita. Yksittäisten tapausten kohdalla on oleellista ottaa huomioon ympäristön, elintapojen ja ikääntymisen vaikutuksia kuolinsyyhyn.
Väestön ikääntyminen ja ympäristötekijöistä syntyvät terveysvaarat on syytä ottaa huomioon tilaston pohjana olevaa kuoleman luokitusta kehitettäessä.
Vanhuus kuolinsyynä on jäänyt syrjään tilastoissa, vaikka väestön ikärakenne on oleellisesti muuttunut viime vuosikymmeninä. Termin käyttö on biologisesti perusteltua, mutta se vaatii myös asian toteamista tutkimuksella. Ainoa luotettava tiedon- hankintakeino on edelleen ammattitaitoisen lääkärin tekemä ruumiinavaus. Luotettava tieto kuolinsyystä palvelee myös yhteiskunnallista päätöksentekoa
Jotta uusiin haasteisiin voisi vastata, vaatii se koulutuksen tehostamista. Tällä hetkellä joidenkin yliopistojen toiminnassa on ollut vajausta. Syitä on monia.
Päättäjien tehtävänä on huolehtia koulutuksen turvaamisesta uusiutuvassa yliopistoissa, erityisesti niillä aloilla, joilla on yhteiskunnallisesti suuri merkitys ja joiden rahoittamiseen ei ole saatavissa lääketeollisuuden tai muiden yritysten rahoitusta. Yksityiseen rahoitukseen on periaatteellisestikin suhtauduttava varauksella, koska on tärkeää säilyttää alan riippumaton kehitys.
Valtion rahoituksessa korvamerkintää on vieroksuttu, mutta joskus tuntuu tällainenkin menettely oikealta kun vaakakupissa on kansalaisten oikeusturva.
uutiskirje 
