Euroopan Unionin itälaajentuminen ja siirtolaisten kasvava määrä ovat muuttaneet siirtolaisten liikkeitä sekä valtioiden suhtautumista siirtolaisuuteen ja rajapolitiikkaan. Ne ovat aiheuttaneet tarpeen määritellä uudelleen kansalaisuutta ja rajoja sekä niiden välisiä suhteita. Rajat eivät vain sulje ihmisiä ulkopuolelle, vaan tuottavat erotteluja ja hierarkioita Euroopan sisälle.
Tutkija Enrica Rigon rajapolitiikan analyysi ja siirtolaistutkimus Rajojen Eurooppa (Like) ilmestyi talvella suomeksi. Rigo tarkastelee oikeustieteellisiä ja poliittisen filosofian käsitteitä siirtolaisten käymien kamppailujen näkökulmasta. Se tarjoaa välineitä kriittiseen maahanmuuttokeskusteluun, joka nyt pyörii lähinnä muukalaiskammon sekä monikulttuurisuuden, pelon ja (itse)säälin teemojen ympärillä. Rigo ei tarkastele siirtolaisia uhreina, vaan omaa elämäänsä parantamaan pyrkivinä toimijoina.
Rajat seuraavat
siirtolaisten liikkeitä
Rajat ja niiden valvonta seuraavat siis siirtolaisten liikkeitä.
Rigon mukaan EU:n poliittisen luonteen ymmärtämiseksi on oleellista tarkastella rajoja. EU harjoittaa rajavalvontaa esimerkiksi Välimerellä siitä huolimatta, että tämä on kansainvälisten sopimusten vastaista.
Suuri osa liikkumisen kontrolleista tapahtuu myös metropolien keskustoissa. Esimerkiksi yksi Puolan rajavartioston suurimmista toimistoista sijaitsee Varsovan keskustassa. Tarkastuksia tehdään siirtolaisten suosimilla kauppapaikoilla.
– Euroopan unionin rajat eivät enää vastaa millään tavoin oikeudellisesti määrättyjä rajaviivoja. Ainoa pätevä tapa määrittää, missä rajat sijaitsevat, on se, missä siirtolaiset liikkuvat. Rajat ja niiden valvonta seuraavat siis siirtolaisten liikkeitä. Heidän pyrkimyksensä kohti parempaa elämää määrittää siirtolaispolitiikan suuntaviivat, Rigo totesi puhuessaan Uudella ylioppilastalolla.
Työnteko
voi olla rikos
Rajat eivät sulje siirtolaisia Euroopan ulkopuolelle, mutta politiikan käytännöt ja oikeudelliset menettelyt eriarvoistavat EU-kansalaiset ja kolmansien maiden kansalaiset perusoikeuksien ja työntekijöiden neuvotteluaseman suhteen.
Siirtolaisille työpaikka on yleensä edellytys oleskeluoikeudelle. Kuitenkin tietyn maan alueelle tuleminen työntekotarkoituksessa on rikos, jos työ- tai oleskelulupaa ei ole.
Rigo kommentoi kriittisesti komission ehdotuksia EU:n ulkopuolelta tulevan työvoiman tilapäiseen oleskeluun perustuvasta kiertomuutosta tai eurooppalaisesta vihreästä kortista. Hän pitää tätä uutena työvoiman säätelyn tasona, joka vahvistaa sidosta työn ja oleskelun välillä, eikä takaa oikeutta pysyvään oleskeluun tai kansalaisuuteen.
Oikeusvaltio ei koske siirtolaisia
Suomessa itälaajentumisen vaikutuksia konkretisoivat erityisesti kaupunkien romanikerjäläiset. Lain kirjaimen mukaan heidän oleskelunsa on laillista, mutta sen käytännön toimeenpanoa tarkasteltaessa selkeästi laitonta. Oikeudellisista normeista ja periaatteista on luovuttu hallinnollisten käytäntöjen ja viranomaistoimien kautta. Romanien asuntoja on tuhottu viranomaisten toimesta ja nyt haluttaisiin säätää yhteen etniseen ryhmään kohdistuvaa lakia kerjäämisen kieltämiseksi.
– Antaessani juristina oikeusapua siirtolaisille turhauduin erityisesti siihen, ettei siirtolaisiin kohdistuvilla mielivaltaisilla toimilla tuntunut olevan enää mitään tekemistä oikeusvaltion kanssa siinä mielessä kuin se perinteisesti on ymmärretty. Esimerkiksi poikkeukset vapaan liikkumisen oikeuteen perustuvat EU:n perusoikeussopimuksiin sisältyvään momenttiin ’yleisestä järjestyksestä ja kansallisesta turvallisuudesta’. Sen avulla kansallisvaltio voi estää toisen EU-maan kansalaisen liikkumisen alueellaan, Rigo sanoi.