Kajaanin Runoviikon syntyhistoriaa muistellessaan opetusneuvos, Kajaanin kansalaisopiston rehtorin virasta eläkkeellä oleva Matti Väisänen (s.1931) sanoo, että moni haluaa Kajaanissa omia omakseen näyttelijä Veikko Sinisalon. Presidentti Urho Kekkonen on muistelusten mukaan ehtinyt olla joka paikassa Kajaanissa.
Kun Kaukametsän kulttuuritalosta julistettiin nimikilpailu, yhtenä parhaista yli kahdestasadasta ehdotuksesta Väisänen mainitsee Veroäyriäisen.
Kainuussa syntyi 1950–60-luvuilla rajun muuttoliikkeen seurauksena kulttuurityhjiö. Kekkonen totesi Kainuun vierailullaan, että Kajaaniin on saatava museo ja jokin kulttuuritapahtuma. Eino Leino -seura sekä Kainuun historia- ja vaakunaseura ryhtyivät tuumasta toimeen. Eino Leino -seura esitti 1976 runoviikon perustamista.
Sinisalo kutsui Tikuksi ja Takuksi
Väisäsen mukaan alkuasetelma oli se, että haluttiin perustaa Kuhmon kamarimusiikille kilpailija. Laususkelevat uroot -ryhmä Timo Tiusasen johtamana puolestaan esitti runoon perustuvan tapahtuman järjestämistä, olihan Elias Lönnrot päivännyt Kalevalansa esipuheen Kajaanissa ollessaan kaupungissa piirilääkärinä.
Tässä vaiheessa kuvaan astui näyttelijä Veikko Sinisalo, joka oli viettänyt useita kesiä Väisäsen kesämökillä 15 kilometrin päässä Kajaanista Kattilajärven rannalla lähellä Oulujärveä Koutaniemessä.
– Olimme Veikon kanssa hyviä ystäviä. Veikko kutsuikin meitä Tikuksi ja Takuksi. Olin usein Veikolle kuskina hänen kiertäessään lausuntamatkoillaan Kainuussa. Veikko kiersi muun muassa Ilmari Kiannon kanssa runoilloissa Kainuussa.
Sinisalo ja SN-seura ratkaisevassa asemassa
Eri tahojen perustaman toimikunnan päätöksellä Kajaanin Sana ja Sävel -tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran kesällä 1977. Väisäsen mukaan politiikka sotkeutui kuvioihin alusta pitäen. Sen lisäksi teatterilaiset ja lausujat olivat keskenään ristiriitaista porukkaa.
– Lausujat olivat sitä mieltä, että sana riitti, eikä se tarvinnut koristeekseen muuta rekvisiittaa kuin korkeintaan kiikkustuolin ja huivin. Hyvä puoli monipuolisesta sekalaisesta seurakunnasta oli, että jokaisella taholla oli omat verkostonsa ja rahaa tuli tapahtuman järjestämiseen monilta tahoilta.
– Itse olin Suomi-Neuvostoliiton seuran varapuheenjohtaja, ja näiden yhteyksien kautta saimme luotua hyvät suhteet Neuvosto-Karjalaan ja siellä asuviin runoilijoihin ja runonlausujiin, kuten Jaakko Rugejeviin. Missäpä muualla se alkuperäinen Kalevala oli, jos ei nimenomaan sen ajan Neuvosto-Karjalassa.
Kainuulaisten ja tamperelaisten yhteityötä
Vastahankaa Sana ja Säveltä kohtaan esiintyi kirkon ja äärivasemmiston piirissä. Toimikunta päätti kutsua Veikko Sinisalon taiteelliseksi johtajaksi.
Muutama vuosi sitten Sana ja Sävel muutettiin Kajaanin Runoviikoksi, jottei sitä olisi sotkettu nimensä perusteella uskonnollisiin liikkeisiin.
Väisäsen kesämökin saunassa syntyi myös idea vuoden nuori lausuja- sekä maakunnat kohtaavat tapahtumista.
– Veikko vei rohkeasti kirkkoon Arvo Turtiaisen runot. Tämä oli sen ansiota, että arkkipiispa oli Veikon hyvä kaveri.
– Heti Runoviikon alkumetreiltä lähtien meillä kajaanilaisilla on synkannut tamperelaisten kanssa hyvin. Veikko hämäläisenä elähdytti meitä kainuulaisia. Kaarina Suonio kävi seurueineen katsastamassa Kaukametsän kulttuuritalon ennen Tampere-talon rakentamista. Ilman valtion rahoitusta ei Runoviikko-tapahtumaa olisi voitu perustaa.
lehti 