Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n lakiasiainjohtaja Lasse Laatunen pitää yleisen eläkeiän nostamista välttämättömänä.
Tätä hän perustelee väestön ikääntymisellä, julkisen talouden kasvavalla kestävyysvajeella ja työeläkemaksun nousupaineella, joka on nykytasosta 4–6 prosenttia.
– Lähivuosina on vastattava vuoden 2014 jälkeisiin haasteisiin ja tehtävä iso eläkeratkaisu.
Laatusen mukaan joustava eläkkeelle siirtyminen tulee säilyttää, mutta alaikärajaa tulee nostaa tuntuvasti. Kuinka monella vuodella, se on neuvottelukysymys, johon vaikuttaa kestävyysvajeen suuruus. Saksassa keskustellaan jo 70 vuoden eläkeiästä.
– Mitä kauemmaksi tätä välttämätöntä ratkaisua lykätään, sen vaikeampia ja kovempia ratkaisut tulevat olemaan.
Työuran pidentäminen nuorilla alapäästä, työhyvinvoinnin kehittäminen ja työttömyyden nujertaminen ovat hänen mukaansa erittäin tärkeitä tavoitteita, mutta ne eivät riitä ongelmien ratkaisuksi.
Saksan tielle
Laatunen nostaa esille Saksan, koska olosuhteet ja tilanne väestön ikääntymisen suhteen on siellä samanlainen kuin Suomessa.
Saksassa eläkeikä on nostettu 65 vuodesta 67 vuoteen. Asiantuntijoiden mukaan se pitäisi nostaa vielä 70 vuoteen. Bismarckin Saksassa eläkeikä oli 70 vuotta ja elinikäodote oli 65 vuotta. Suomessa vuonna 2008 miehen eliniänodote oli 25 vuotiaana 77 vuotta ja eläkeikä 63 vuotta.
– Suomen ja Saksan tilanne on väestön ikääntymisessä samankaltainen. Saksan tie on meidänkin tiemme eläkepolitiikassa, sanoo Laatunen.
Mikäli kuitenkin todella haluttaisiin palata nykyaikaisen eläkepolitiikan alkuun eli Bismarckin aikaan, niin elinaikaodotteen kasvu huomioiden eläkeiän pitäisi olla 77 vuotta. Tätä ei Laatunenkaan sentään ehdota.
Viime kädessä hallitus päättää
Keskustelu eläkeiän nostamisesta näyttää haudatun seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka. Hallituksen asettama kolmikantainen työuratyöryhmä on muuttunut selvityksiä tekeväksi tekniseksi ryhmäksi, joka pohjustaa seuraavan hallitusohjelman ratkaisuja.
– Isoa eläkeratkaisua ei voi tehdä kuitenkaan missään hallitusohjelmassa, vaikka siihen voidaan kirjata mihin eläkepolitiikassa pyritään.
– Tärkeintä on mielestäni se, että työmarkkinajärjestöjen pitäisi pystyä palauttamaan eläkepolitiikassa keskinäinen luottamus ja pystyä sopimaan isoista ratkaisuista.
– Tähän on se yksinkertainen syy, että molemmat edustavat huomattavia järjestelmän rahoittajia. Minusta järjestelmän pitää pysyä rahoittajien käsissä. Mutta jos järjestöt ovat kykenemättömiä sopimaan, niin hallituksen velvollisuus on päättää.
Järjestöjen tehtävä työ
Laatusen mukaan nyt ei kannata enää keskittyä riitelemään siitä, että miksi viime talvena ei saatu eläkeratkaisua aikaiseksi. Hänen mukaansa se oli toki vahinko, koska se kasvatti poliittisen puolen valtaa työeläkejärjestelmään.
– Työmarkkinajärjestöjen pitäisi löytää nyt keskinäinen yhteisymmärrys isosta eläkeratkaisusta. Olisi asialle eduksi, jos seuraavien hallitusohjelmaneuvottelujen aikaan neuvottelijoilla olisi käsitys, mitä ratkaisun tulee pääpiirteissään sisältää.
Tämä työ on Laatusen mukaan tehtävä työmarkkinajärjestöjen kesken. Näin onkin tapahtunut jo 1990-luvun alusta lähtien, jolloin työeläkeasiat sovittiin ensin Puron, sitten Rantalan nimellä kulkevassa kaksikantaisessa työryhmässä.
”Koira haudattuna”
Viime talvena Rantalan työryhmä ei saanut aikaan sekä työnantajia että palkansaajia tyydyttävää ratkaisua. Sen jälkeen Laatunen ehdotti laajemman työryhmän perustamista, jossa olisi mukana julkisen sektorin edustus. Tämä ehdotus vaiettiin.
– Sosiaali- ja terveysministeriössä epäiltiin, että onko minulla tässä joku koira haudattuna. Ei ollut. STM on itse valitellut olevansa sivustakatsojana. Järjestöillä on kuitenkin oikeus neuvotella keskenään juuri niistä asioista, joita pitävät tärkeinä. Eikä näihin neuvotteluihin voi kukaan kutsumatta tunkea.
– En näe tärkeäksi enää sitä, että neuvotteluryhmä olisi kokoonpanoltaan tarkasti rajattu. Järjestöt nimeävät ne edustajat, joiden se uskoo parhaiten osaavan asiat ja pystyvän ne neuvottelemaan ja sopimaan. Oli neuvotteluryhmä sitten isompi tai pienempi, sen esitykset ministeriölle ja hallitukselle menevät lopuksi vapaaseen poliittiseen harkintaan. Hallitus päättää, eduskunta säätää.
Putki esille ensi vuonna
EK on vaatinut vuosia eläkeputken eli niin sanottujen ikääntyvien työttömien lisäpäivärahojen poistamista. Tällä hetkellä lisäpäivärahaoikeus koskee 58 vuoden ja 1 kuukauden ikäisenä työttömäksi joutuneita. Silloin hän lisäpäivärahaa normaaliin eläköitymiseensä saakka, jos töitä ei löydy.
Toissa talven sosiaalitupossa sovittiin, että eläkeputki otetaan tarkasteluun vuonna 2011. Mistään neuvotteluaikataulusta ei ole vielä sovittu.
Laatusen arvion mukaan lisäpäivärahaoikeus on mukana seuraavassa pidempiä työuria koskevissa neuvotteluissa. Se voi olla erillinen ratkaisu tai osa isompaa pakettia.
Eläkkeiden tason osalta Laatusen mukaan muutoksia ei tarvita. Elinaikakerroin on hänen mukaansa toimiva ja näyttää oikein mitoitetulta. Kerroin leikkaa nuorempien ikäryhmien eläkkeitä, mutta leikkaus kompensoituu pidemmällä työuralla.
uutiskirje 
