Anna Kontula on kyllästynyt ja vihastunut eikä hän jaksa, ei siedä.
Hän on kyllästynyt siihen, miten ulkomaalaisiin kohdistuva viranomaisrasismi vaietaan järjestelmän monimutkaisuuden ja salassapitosäädösten suohon.
Kaikkein eniten hän vihaa sitä, miten järjestelmä pakottaa ihmiset jättämään perheensä leivän vuoksi. Se on julmaa väkivaltaa, jota suomalainen käytäntö ylläpitää.
Kontula sanoo, ettei jaksa tekopyhyyttä, jolla täällä samanaikaisesti kauhistellaan kehitysmaiden halpatuotantoa ja suljetaan silmät siltä, miten samaa riistoa tapahtuu omalla takapihalla.
Eikä hän siedä sitä, että Suomen siirtotyölainsäädäntö on rähmällään rahan edessä.
Kuukauden Olkiluodon ydinvoimalatyömaan ulkomaalaisten työntekijöiden parakkikylässä viettänyt sosiologi Anna Kontula tiivistää näin tuntemuksensa kaikesta kokemastaan ja näkemästään. Hän tutustui tässä satojen itäeurooppalaisten miesten asuttamassa kylässä vierastyöläisten elämään ja haastatteli heitä.
Suomalainen yhteiskunta kohtelee siirtotyöläisiä Kontulan mielestä julmasti.
Ikävä – isoin tragedia
– Ehdottomasti isoin tragedia, mihin minä törmäsin parakkikylässä, ei ollut suinkaan työehdot eivätkä työskentelyolosuhteet, vaan se ikävä, mikä näillä miehillä oli perheensä luo, kertoi Kontula kuukauden kokemuksista kirjoittamansa Näkymätön kylä -kirjan julkistamistilaisuudessa keskiviikkona Helsingissä.
Monet Kontulan tapaamista miehistä, ehkä enemmistö, oli pienten lasten isiä, jotka olivat joutuneet hakeutumaan ulkomaille rahanhakuun, koska tulot kotimaassa eivät riitä perheen elättämiseen. Tämä johtaa siihen, että he menettävät kokonaan arjen perheensä luona. Samalla menettävät miesten lapset isänsä, kun tämän käynneistä kotona saattaa mennä niin pitkä väliaika, että nämä eivät edes tunne tätä isäkseen.
Hänen pisimmälle menevä ratkaisunsa siirtotyöläisten ongelmaan lähtee siitä, että tänne tuleville siirtotyöläisille tulisi olla tarjolla mahdollisuus muuttaa Suomeen perheineen.
Tätä ei suomalainen yhteiskunta aja. Se päinvastoin tukee nykyistä järjestelmää, koska perheen tänne asettuminen tulisi kalliiksi.
Riippuvuussuhde työnantajaan on tekijä, jonka purkamisen Kontula näkee siirtotyöläisen aseman parantamisen ehdottomaksi edellytykseksi. Tasavertaisuutta ajava lainsäädäntö ja toimiva työehtojen viranomaisvalvonta tarvitaan myös, mutta ne eivät todellakaan riitä.
Muukalaisviha – seuraus, ei syy
Kontulan mielestä Suomessa rakennetaankin todellisuudessa etnistä luokkayhteiskuntaa, jossa kansalaisten varallisuus ja sosiaalinen asema ovat sidoksissa toisiinsa.
Tämä on seurausta politiikasta, jota harjoittavat kasvottoman kansalaismielipiteen takana lymyävät päättäjät.
Ei nouseva muukalaisviha ole syynä ulossulkevaan siirtolaispolitiikkaa, vaan se on seuraus, korostaa Kontula, ja muistuttaa Suomen kerran uskoneen tasa-arvoon ja taistelleen eroon piikayhteiskunnasta – joka on nyt täällä taas.
Anna Kontula ei tietenkään oleta, että Suomesta käsin voitaisiin ratkaista globaalia siirtolaisongelmaa.
– Viime kädessä siirtotyöläisten aseman parantaminen on siirtotyöläisistä itsestään kiinni, sillä vain ihmisten oma uskallus voi saada aikaan pysyviä muutoksia, kirjoittaa Kontula.
Tietoa, mahdollisuus käyttää palveluja
Tällainen uskallus ei kuitenkaan voi nousta ilman yhteiskunnan toimia. Kontula vaatii korjaamaan lait ja käytännöt, jotka tuottavat kahden kerroksen väkeä. Toimia hän edellyttää esimerkiksi oleskelupolitiikassa, työoikeudessa ja veronkannossa.
Varsinkin EU:n ulkopuolelta saapuvien siirtotyöläisten oloja vaikeuttaa heidän eristetty asemansa. Heillä on hyvin rajoitetut oikeudet turvata suomalaisen yhteiskunnan palveluihin ja oikeusturvaan.
Konkreettisena toimena Anna Kontula esittää siirtotyöläisille suunnatun monikielisen puhelinpäivystyksen käynnistämistä jakamaan tietoa pelisäännöistä ja tukijärjestelmistä. Hän madaltaisi myös näiden kynnystä käyttää nyt vain kantaväestölle tarkoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluja.
uutiskirje 