– Keskustelussa on viime aikoina esitetty omituinen looginen virhepäätelmä: koska kehitysapu ei vuosikymmenien aikana ole onnistunut lopettamaan köyhyyttä, joutaa koko kehitysapu lopetettavaksi.
Näin sanoo Niina Pitkänen Kehitysyhteistyön palvelukeskuksesta (Kepa) ja viittaa erityisesti pankkiiri Björn Wahlroosin kohumielipiteisiin.
Pitkänen muistuttaa, että koko maailman kehitysapu on vain 0,2 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Se ei siis yksinään riitä köyhyyden poistamiseen.
– Mutta ei apu köyhdytäkään. Esimerkiksi viimevuotinen Wider-instituutin tutkimus osoittaa avun lisänneen kehitysmaiden talouskasvua vuosina 1960–2000.
Yhdestä asiasta Pitkänen on samaa mieltä Wahlroosin kanssa. Teollisuusmaiden maataloustukien uudistaminen niin, että kehitysmaiden tuottajat pääsevät markkinoille, olisi todellakin tehokas tapa vähentää köyhyyttä.
Pitkänen esitteli keskiviikkona Helsingissä tuoretta Kepan raporttia kehitysyhteistyön nykytilanteesta.
Veroparatiisit nielevät moninkertaisesti kehitysrahat
Pitkänen huomauttaa, että monet kriisit ovat iskeneet kovimmin kehitysmaihin.
Talouskriisin vuoksi köyhimmät kehitysmaat ovat joutuneet leikkaamaan budjettejaan jopa kymmenellä prosentilla.
Ruokakriisi on kolmessa vuodessa lisännyt nälkäisten ihmisten lukumäärää 150 miljoonalla.
Ilmastonmuutos lisää muuttoliikkeitä ja horjuttaa turvallisuutta.
Pitkänen iloitsee siitä, että rahoitusmarkkinaverosta on ruvettu puhumaan aivan vakavasti otettavana asiana. Jo pieni 0,05 prosentin vero vakauttaisi markkinoita ja toisi globaalisti satojen miljardien verotulot.
Lisäksi veroparatiisit pitäisi suitsia, mikä hyödyttäisi myös Suomea. Suuryritysten veronkierto vie kehitysmaista vuosittain kuusinkertaisesti kehitysavun verran pääomaa.
Ilmastonmuutoksen torjuminen tulisi paljon halvemmaksi kuin siihen sopeutuminen. Kehitysmaille annettavan ilmastoavun ei kuitenkaan pitäisi olla pois muusta kehitysavusta.
Huomio kehitysavun laadullisiin tavoitteisiin
Kepa asettaa raportissaan neljä tavoitetta, joista kolme on laadullisia perinteisen 0,7 prosenttia bkt:stä määrätavoitteen rinnalla.
Ensinnäkin Kepa suosittelee kehitysavun kohdentamista maakohtaisesti niin, että paikalliset olosuhteet ja ihmisten omat ponnistelut otetaan huomioon.
Toiseksi kehitysyhteistyön pirstaleisuutta pitäisi vähentää keskittämällä apu köyhimpiin maihin ja pääkumppaneihin.
Kolmanneksi kehitysmaiden valtaa ja vastuuta tulisi vahvistaa lisäämällä budjettitukea ja tukemalla kehitysmaiden kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa hallitustensa politiikkaan.
Raportissa kerrotaan myönteisenä esimerkkitapauksena tansanialaisesta Morogoron läänistä, jossa on kokeiltu ns. PETS-tutkimusta. Se tarkoittaa julkisten varojen käytön seuraamista aina suunnitelmista kylän raitille asti.
Virastojen, koulujen ja sairaaloiden yhteyteen pystytettiin Morogorossa ilmoitustauluja, joille virkamiehet velvoitettiin laittamaan tietoja. Sekä asiaan koulutetut komiteat että tavalliset asukkaat pystyivät näin seuraamaan, että hankkeet todella etenevät eikä kukaan vedä välistä.
uutiskirje 