2000-luku on merkinnyt käännettä syövänhoidossa. Raskaasta vuodeosastohoidosta on pääsääntöisesti siirrytty polikliiniseksi hoidoksi, jossa potilas käy lääkärissä ainoastaan tarkastuksissa ja saamassa hoitoja.
50–60 prosenttia potilaista paranee tai elää pidempään kehittyneiden hoitojen ansiosta. Etenkin biologisten lääkkeiden kohdalla käännekohta on saavutettu tällä vuosikymmenellä. Syöpäkasvaimen verisuonten kasvun esto on ollut yksi lupaavista tulevaisuuden hoitomuodoista.
1950-luvulta lähtien syöpään sairastuneiden määrä on kolminkertaistunut. Joka kolmannella todetaan syöpä jossain elämänsä vaiheessa ja vuosittain yli 27 000 suomalaista sairastuukin syöpään. Hoitojen huiman kehityksen ja varhaisdiagnostiikan ansiosta syöpäkuolleisuus on kuitenkin saatu kääntymään laskuun. Suomi on tässä saavutuksessa Euroopan kärkimaita.
Uudet lääkehoidot sytostaattien rinnalle
Syöpähoitojen kehittyminen näkyy erityisesti syövästä parantuvien potilaiden määrän lisääntymisenä. Jo 50–60 prosenttia potilaista paranee sairaudesta, kertoo TYKSin Syöpäklinikan ylilääkäri, professori Seppo Pyrhönen.
Nykyisin käytössä olevat sytostaatit tulivat markkinoille 1950-luvulta alkaen, mutta suurin osa on 1970- ja 80-luvuilta peräisin. Sytostaatit ovat Pyrhösen mukaan edelleen hoidon kulmakivi, mutta niiden kehityskulku on viime vuosina hidastunut. Uusien, tehokkaampien lääkehoitojen käyttö tuleekin lisääntymään merkittävästi.
Geenimuutosten ymmärtäminen avain hoitoihin
Syöpä saa alkunsa, kun tupakan, säteilyn tai vain ikääntymisen seurauksena terveissä soluissa alkaa tapahtua perimän eli geenien muutoksia. Muutoksia alkaa kiihtyvällä vauhdilla kertyä erityisesti syöpäsolun kasvun ja leviämisen kannalta kriittisiin geeneihin. Samanaikaisesti muutoksia estävien tai korjaavien geenien toiminta lamautuu. Näin hallitsemattomasti ja kiihtyvästi kasvava syöpäsolukko käy evoluution läpi pikakelauksella ja henkeä uhkaava syöpäkasvain voi syntyä jopa kuukausien kuluessa.
– Tutkimus on edistynyt huimasti näiden perimässämme tapahtuvien muutosten tunnistamisessa ja löytänyt tiettyjä geenien muutoksia, jotka toistuvat useissa eri syöpätaudeissa. Hyviä esimerkkejä tästä ovat muutokset solun kasvuviestintää välittävissä proteiineissa, jotka transistorien lailla välittävät ja monistavat kasvusignaaleja. Nämä niin sanotut kinaasit ovat osoittautuneet hyviksi lääkehoidon kohteiksi, kertoo geenitutkimuksen taustoista professori Tomi Mäkelä Biotekniikan instituutista Helsingin yliopistosta.
Solujen viestivälityksen lisäksi syöpäsoluille yhteisiä ovat esimerkiksi tarve varmistaa ravinto- ja viemäröintiasiat, joita varten syöpäsolujen pitää huijata ympäröivä terve kudos apuun.
Mäkelän mukaan vielä ei kuitenkaan täysin hallita kokonaisuutta niin, että jokaiselle potilaalle voitaisiin räätälöidä yksilöllinen hoito. Tieto syövän syntymekanismeista lisääntyy kiihtyvällä vauhdilla, ja käyttöön saadaan jatkuvasti lisää uusia täsmälääkkeitä.
– Tulevaisuudessa potilaan hoitoa valittaessa selvitetään ensin rutiinitutkimuksella syöpäkasvaimen geenimuutosprofiili. Sen perusteella laaditaan ennuste sekä suunnitellaan yksilöllisesti kirurgian, sädehoidon ja lääkehoitojen tarve, kertoo Mäkelä.
Verisuonten kasvun esto on lupaava hoitomuoto
Hypoteesi verisuonten kasvun ja syöpäkasvaimen kasvun välisestä yhteydestä esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1971. Tämän angiogeneesin käynnistyminen on syöpäkasvaimelle välttämätöntä, sillä verisuonet kuljettavat sille happea ja ravinteita. Ilman angiogeneesiä kasvain ei voi kasvaa muutamaa millimetriä suuremmaksi. Angiogeneesi tarjoaa kasvaimelle myös mahdollisuuden levitä muualle elimistöön, kun syöpäsoluja kulkeutuu verenkierron mukana terveisiin elimiin.
Vuonna 1993 osoitettiin, että kasvainten kasvu eläinmalleissa voidaan tukahduttaa verisuonten kasvua kiihdyttävän kasvutekijän vasta-aineella. Vasta-aineen ihmiskäyttöön sopivia versioita saatiin potilaskäyttöön vuonna 2005.
Seuraava kiinnostuksen kohde syöpäkasvaimen verisuonten kasvun ohella on syöpäsolun ympäristön muokkaaminen kasvaimelle vihamieliseksi.
lehti 