Miten ylikansallisten suuryritysten kasvava valta demokraattisissa länsimaissa voidaan järkeen käyvästi selittää? Miten rengistä on tullut ylimielinen isäntä viimeksi kuluneiden 35 vuoden aikana?
Kirjassa Miten meitä hallitaan sosiologit Peter Miller ja Nikolas Rose toteavat, ettei mikään muu instituutio Amerikan historiassa, ei edes orjuus, ole ollut niin epäsuosittu amerikkalaisen yleisön keskuudessa kuin suuryritys.
Kuka hallitsee suuryritystä, kenen valtaa se käyttää? Kuka päättää, mitä suuryritys tekee? Jättiyritystä hallitsevat sen omat hallitsijat, huolimatta siitä, ettei heidän vallalleen ole perustavanlaatuista oikeutusta.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa vaadittiin 1950-luvulla tyytyväisyyden ja kasvun nimissä demokratian lisäämistä työpaikoilla. Johtaminen työpaikoilla oli saatettava sopusointuun vapauden, kansalaisuuden ja yksilön kunnioituksen kanssa. Noiden valistunutta johtajuutta koskevien mielikuvien kanssa oli sota natsi-Saksaa vastaan sodittu. Ne olivat olleet voiton perustana. Yksilön demokraattinen identiteetti kansalaisena oli yhdistettävissä työläisen osaan teollisuudessa.
Kuitenkin työelämän tutkijat ja teoreetikot kiinnittivät huomiota teollisen tuotannon teknisiin puoliin ja asettivat ne etusijalle inhimillisiin tekijöihin nähden. Työnantajien pomomeininki vei voiton demokratiasta.
Työelämän demokraattinen uudistaminen tyssäsi lopulta tietoteknologiaan, joka mahdollisti perinteisen teollisuustyön siirtämisen halvan työvoiman maihin. Entisen sosialistimaat osoittautuivatkin kapitalismin kumoamisen sijaan mahtaviksi halvan työvoiman hautomoiksi.
Miller ja Rose kuvaavat, miten sosiologit keksivät työnantajien suureksi helpotukseksi, että ihmisillä oli elämä työn ulkopuolella. Sillä oli enemmän vaikutusta arvoihin ja asenteisiin työpaikoilla kuin millään ”atmosfäärin” säätämisellä:
Peter Miller & Nikolas Rose: Miten meitä hallitaan. Suom. Risto Suikkanen. Vastapaino 2010.
uutiskirje 
