Pörssissä tehtyjen kauppojen seuraaminen ei koskaan ole liian tarkkaa, eikä millään seulalla saa sisäpiirin tietojen väärinkäyttöä kokonaan pois. On aivan luonnollista että ympäristöministeri Paula Lehtomäen perheen poikkeuksellisen suuri sijoitus herättää kysymyksiä.
Talvivaaran kaivosyhtiö joutuu ottamaan ympäristöasiat huomioon niin painavasti, että yrityksen tulokseenkin vaikuttaa minkä tasoinen ympäristöön kohdistuva haitta on. Ja ympäristöhaittoja Talvivaaran toiminnasta takuulla aiheutuu olivatpa lupaehdot kuinka tiukat tahansa.
Tieto uraanin talteenotosta nosti Talvivaaran osakkeen hintaa pörssissä. Herää epäilys, että Lehtomäki korkeimpana ympäristön tilan vartijana tiesi hankkeesta ja oletti hyötyvänsä tiedon aiheuttamasta hinnan noususta.
Tuskin Lehtomäen lapset kiukuttelivat ja vaativat Talvivaaran osakkeiden ostoa sanomalla, kun naapurin lapsillakin on. Aina lasten nimiin siirretty omaisuus on jonkin tasoista, hienosti sanottuna, verosuunnittelua.
Pörssikauppa ei ole lottoamista, vaan siinä on aina hyötyä mitä lähempänä on talouteen vaikuttavaa päätöksentekoa. Tähän on yksinkertaiset keinot, ihmisen ahneus ja kekseliäisyys on pohjaton.
Epäilen että näillä julkisuudessakin palvotuilla nerokkailla sijoittaja guruilla on raadollisempi selitys suuriin voittoihinsa: heidän ystäviinsä kuuluu talouselämän päättäjiä. Ei kuitenkaan pidä vaatia poliitikoilta sen korkeampaa moraalia kuin itseltäkään, eiköhän itse kullakin ole muutaman kuukauden ehdonalaiseen riittävä lain rikkomus tunnollaan, kun ollaan viimeisen päälle rehellisiä.
Mutta on suuri rikos, jos käyttää kansan antamaa luottamusta väärin. Pitäisi muistaa rakastaa valitsijoitaan enemmän kuin itseään.
uutiskirje 
