Poliittinen kulttuuri muuttuu Suomessa. Tampereen yliopiston valtio-opin professori Heikki Paloheimo huomauttaa yliopiston Aikalainen-lehden haastattelussa, että puolueosallistuminen vähenee ja äänestysprosentit laskevat, mutta suoran demokratian muodot lisääntyvät.
– Nuoret ottavat kantaa uusilla tavoilla, joista nettiverkko on keskeinen väline. Se voi muuttaa nopeallakin tahdilla suomalaista poliittista päätöksentekoa.
Puolueosallistumisen pitkän linjan valossa sosiaalidemokraattien tulevaisuus ei Paloheimon mukaan näytä valoisalta. Jo 1970-luvulta jatkuneen kehityksen perussyy on, että työväestön osuus ammatissa toimivasta väestöstä on laskenut.
– Vasemmiston kasvupohja ehtyy ja toimihenkilöammattien osuus kasvaa. Se suosii konservatiivipuolueita.
Hukattu mahdollisuus?
Paloheimo muistuttaa, että tämän päivän proletariaatti ei ole teollisuustyöväestö vaan vähän tai kohtuullisesti koulutetut, pätkätöitä tekevät naiset, jotka tekevät työtä surkeilla palkoilla.
– Meillä on menossa kehitys, jossa hyväosaisten ja huono-osaisten välinen poliittinen kuilu kasvaa sillä tavalla, että huono-osaiset jäävät syrjään.
Tyytymättömyys vasemmistopuolueisiin, erityisesti sosiaalidemokraatteihin, näkyy hänen mukaansa siten, että vähän koulutetut, teollisissa ammateissa toimivat ihmiset antavat tukensa maahanmuuttovastaisille tai populistisille oikeistopuolueille.
– Vasemmistopuolueet ovat hukanneet mahdollisuutensa hoitaa kansainvälistymiskehityksen sillä tavalla, että se ei lisäisi epävarmuutta niiden peruskannattajakunnassa.
Suomi omaa luokkaansa
Luottamus poliitikkoihin on vähentynyt ja kyynisyys lisääntynyt läntisissä demokratioissa 1980-luvulta saakka. Suomi on Paloheimon mukaan omaa luokkaansa siinä, että äänestysaktiivisuus on laskenut enemmän kuin useimmissa muissa Länsi-Euroopan maissa. Sveitsissä tosin vain alle puolet osallistuu liittopäivävaaleissa.
Voimattomuuden tunteen syitä Paloheimo etsii autonomian ajalta, jolloin ihanteena pidettiin kansalaisen ja hyvän hallitsijan, hyvän tsaarin suhdetta.
Toisen maailmansodan jälkeen taas Paasikivi jyrisi, etteivät edes kansanedustajat ymmärrä ulkopolitiikkaa. 1960-luvulla tuli tulopoliittinen konsensuspolitiikka.
Suomessa ajatellaan Paloheimon mukaan edelleenkin niin, että pitää synnyttää kansallinen yksimielisyys, josta poikkeaminen on veneenkeikutusta. Se jättää kansan taustalle.
Keskusta kummajainen
Keskustan menestystä Paloheimo pitää suomalaisen puoluejärjestelmän erikoisuutena, joka kansainvälisesti on uskomaton ilmiö. Muualla agraaripuolueet ovat kuihtuneet pienpuolueiksi. Suomessa keskusta on muuttunut maaseudun yleispuolueeksi.
Keskusta on hänen mukaansa tavattoman jakautunut sisäisesti tässä kysymyksessä. Arvoliberaalit haluavat viedä puolueen kaupunkeihin, mutta Itä- ja Pohjois-Suomen konservatiivit vetävät toiseen suuntaan.
lehti 