Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) maalasi kuvan uudesta suomalaisen ruuan kansainvälisestä menestystarinasta, kun eduskunta kävi keskiviikkona keskustelua suomalaisen ruuan tulevaisuudesta.
Anttila arvioi, että lyhyestä kasvukaudesta, pohjoisesta sijainnista ja kylmästä ilmanalasta huolimatta Suomi pystyy luomaan ruuasta kasvualan, jonka vienti kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä hallituksen selonteon takana olleen työryhmätyön asettaman tavoitteen mukaisesti. Tähän hän näki mahdollisuuden etenkin maailman lämpimien ruoka-aittojen kuivuessa ja muuttuessa liian kuumiksi ruuan tuotannolle.
– Tämä voi merkitä mahdollisuutta. Elintarvikealasta voi tulla kasvuala, hän sanoi ja luetteli suomalaisen ruuan hyviä puolia: hyvä laatu, puhdas ja eettinen tuotanto sekä jäljitettävyys.
Ministeri totesi korkean laadun lisänneen tuotannon kustannuksia, mutta totesi samalla kotimaassa säästetyn esimerkiksi ruokaperäisten sairauksien vähäisyydessä.
Makeillaan marjoilla
Eduskunta oli harvinaisen yksimielinen puhuessaan suomalaisesta ruokakulttuurista ja sen arvon nostamisesta.
Merja Kyllönen (vas.) korosti omavaraisuuden ja oman ruokatuotannon merkitystä.
– Jos eteläinen Eurooppa hehkuu hedelmillään, miksi me emme makeilisi marjoillamme? hän kysyi vasemmiston ryhmäpuheessa ja esitti marjoja lisää kouluruokaan ja kotitaloustunteja jo alaluokille.
Muitakin konkreettisia ehdotuksia keskustelussa tehtiin. Vihreät laskisivat vihannesten ja hedelmien sekä luomuruuan arvonlisäveron yhdeksään prosenttiin. SDP perustaisi Kainuuseen yliopistotason matkailu- ja ruokaelämysten koulutuskeskuksen. Kristilliset monen muun tapaan huolehtivat perheiden yhteisistä ruokahetkistä.
Lähiruokaa kouluihin
Pyyhkeitä sai lähiruuan käytön hankaluus erityisesti julkisessa ruokapalvelussa, kuten kouluruokailussa. Kyllönen arvosteli nykyistä hankintalakia ja sen tulkintaa.
– Se on este lähi- ja luomuruoan käytön lisäämiselle. Kunnat ostavat esimerkiksi kouluateriansa vain lautasen hintaa katsomalla.
– Kuka estää asettamasta arvoa terveellisyydelle, turvallisuudelle tai ilmastomuutoksen haasteisiin vastaamiselle? Kun lähdetään hakemaan halvimman ruokalautasen mallia, ollaankin äkkiä tilanteessa, jossa kaukaa haettu ruoka on maksanut monin verroin kadonneina aluetalouden euroina, hän sanoi ja arvioi, että lähiruuan tuotannossa on suuri mahdollisuus Suomen maaseudulle.
– Lähiruoassa on todellinen mahdollisuus suomalaiselle maaseudulle ja pienyrittäjyydelle. Ei voi liikaa korostaa myös strategisen omavaraisuuden säilyttämistä ja kehittämistä. Voisimme vahvistaa maatilojemme sukupolvenvaihdoksia. Emme lietsoa ajatusta siitä, että ala olisi hiipuva, päinvastoin.
RKP:n Mats Nylund totesi, että nyt ruokaa tuodaan jopa 10 000 kilometrin päästä.
– Jos etäisyys voitaisiin pienentää 50–250 kilometriin, mikä merkitys tällä voisi olla ympäristön, ilmaston, elintarviketurvallisuuden ja oman alueen kilpailukyvyn kannalta, hän kysyi.
Vihreiden Johanna Karimäki totesi elintarviketeollisuuden vastanneen tähän luomalla tuotteita, jotka kestävät kuljettamista ja säilyttämistä.
– Tämä on saatu aikaan kehittämällä lajikkeita, joissa pääpaino on kuljetuskestävyys, hän sanoi.
– Syömällä lähiruokaa me samalla tuemme ruuan huoltovarmuutta, SDP:n Raimo Piirainen sanoi.
Myös ministeri piti tärkeänä lähiruuan käytön lisäämistä ja kehotti kuntien hankintapäälliköitä koulun penkille. Hänestä tavoitteeksi pitää asettaa se, että lähiruokaa kilpailutettaessa nämä osaisivat laskea myös sen aluetaloudellisen merkityksen eli vaikutuksen yritysten ja työpaikkojen ja sitä kautta verotulojen määrään.
Kaksi ihmistä päättää, mitä syömme
Kyllönen arvioi, että haasteen kotimaisen ruokatuotannon kehitykselle tuo myös kaupan keskittyminen suurille toimijoille ja monikansallisille konserneille.
– Luomutuottajat ja lähitilatuottajat tarvitsevat vahvan tuen. Tarvitaan toimia myös tilamyynnin kehittämiseksi.
Erkki Pulliainen (vihr.) muistutti, että kaksi ihmistä päättää, mitä suomalaiset syövät, kahden kauppaketjun hankintapäälliköt.
– Voisiko määrä olla suurempi, hän kysyi.
uutiskirje 
