Opintoihini kuului tänä syksynä yksi kurssi vanhus- ja seniorityötä, vaikka suuntaudunkin työllisyysasioihin. Löysimme loistavia uusia toimintatapoja, miten mummot ja papat voisivat viettää nykyistä arvokkaampia viimeisiä vuosiaan. Mutta mistä löytyisi rahoitus niihin?
Samaan aikaan meillä syrjäytyy työttömiä tarkoituksettomuuteen ja kulttuurialan koulutuksen saaneita elää nälkärajalla palkkatyötä vailla. Esimerkiksi kulttuurin avulla tehtävällä muistelutyöllä on saatu loistavia tuloksia: nauru irtoaa, lääkkeitä tarvitaan vähemmän, roollaattori unohtuu sivummalle, kun innosta puhkuen näytetään nuorelle ohjaajalle, miten saunavastan side tehdään tai sketsillä kuvataan, miten läskisoosin voimalla tukkimetsässä sahattiin sellutehtaille puita.
Miksi Suomessa ei arvosteta vanhusten kanssa tehtävää työtä? Eräs työtön mies sanoi, että hän ei lähde mummoja pyörittämään vanhainkotiin, että se olisi paskaduuni. Hänelle ei tullut mieleen, että samat mummot pesivät aikoinaan kakkapyllymme mukisematta. Siinä sivussa he hoitivat viisi muuta lasta ja tekivät raskasta työtä ilman mukavuuksia. Sitä paitsi kotihoidossa on myös yksinäisyydestä kärsiviä pappoja, jotka olisivat ikionnellisia, jos joku heitä ulkoiluttaisi, jaksaisi kuunnella heidän nuoruuden tarinoitaan ja nikkaroisi jotain pientä, jos kunto sallii. Siihen ei tarvita korkeakoulututkintoa!
Mikä ihme meihin suomalaisiin on mennyt, kun jätämme nuo työn raskaan raataneet ja meille paremmat työelämän pelisäännöt mustien listojen uhalla tapelleet ay-aktiivit potemaan yksinäisyyttä ja masennusta neljän seinän sisään? Sopiiko, että seuraavassa ammatti-, puolue- , vanu-osaston tai valtuustoryhmän kokouksessa me jokainen päättäisimme käydä jonkun vanhuksen luona porisemassa? Monet heistä maksavat yhä uskollisina puolueen jäsenmaksua pienistä tuloistaan, samalla kun nuorempi työväki jättää tilaamatta työväenlehden ja miettii, äänestäisikö protestipuoluetta.
Vanhustenhoidon valvonnasta vastaavan Valviran juuri julkaistun tutkimuksen olisi pitänyt järkyttää meitä jokaista. Jos ei, niin nipistäpä itseäsi. Jaksaisitko olla päivästä toiseen yli 11 tuntia syömättä ja juomatta, etkä pääsisi itse liikkeelle?
Pahinta mielestäni oli se, että oli paljon laitoksia, jotka eivät edes muistutuksen jälkeen vastanneet kyselyyn. Näiden paikkojen nimet pitäisi julkistaa!
Eiköhän selvitetä jokainen valtuutettu kunnissamme, mikä meidän kuntamme laitoksissa on tilanne, nimittäin 1 237 tutkitusta paikasta vain 149 ylitti kaikki suositusten minimirajat. Juuri kuntien laitoksissa oli eniten ongelmia.
Tämä työ olisi Vasemmistoliiton peruskauraa muun ohella ja varmasti sitä äänestäjätkin arvostaisivat. Itsekin siitä saattaisi saada jotain, ainakin hyvän mielen. Puolueet voivat myös saada palkkatukea työllistämiseen, joten kunnallisjärjestöt voisivat palkata työttömiä vanhusten tilanteen selvitystyöhön ja vaikkapa muistelutyötä tekemään. Siinäpä työmaata meille kaikille!
Kirjoittaja on oululainen kaupunginvaltuutettu.
uutiskirje 