Hetket jotka jäivät 31
Kyllähän kotimaiseen elokuvaan mahtuu paljon enemmän unohtumattomia hetkiä kuin tähän sarjaan valikoituneet kaksi, mutta näin tämä tällä kertaa meni. Aiemmin muisteltiin Mika Kaurismäen Arvottomia ja nyt Risto Jarvan viimeistä elokuvaa Jäniksen vuosi (1977).
Jarva lienee edelleen Suomen arvostetuin elokuvaohjaaja. Hän oli 1960-luvun uuden suomalaisen elokuvan merkkimies, vaikka ei hän tietysti yksin elokuviaan luonut. Taustalla vaikuttivat Filminor-yhtiöön kasautunut laaja joukko osaamista ja näkemystä.
1970-luvun puolivälissä ohjaaja käynnisti urallaan uuden vaiheen jatkamalla yhteiskunnallista elokuvaa komedian keinoin. Mies joka ei osannut sanoa ei (1975) oli kaupallisestikin suurmenestys.
Komediatrilogian päätösosa Jäniksen vuosi pohjautuu Arto Paasilinnan parhaaseen romaaniin ja vie Risto Jarvankin näkemyksen huippuunsa. Elämäänsä kyllästynyt mainosmies Vatanen (Antti Litja) karkaa haavoittuneen jäniksen perässä metsään ja jää sille tielle. Hiljaisen huumorin sävyttämässä elokuvassa tavataan Paasilinnalle ominaiseen tapaan mitä merkillisimpiä tyyppejä.
Yksi heistä on Vatasen kalamajalla tapaama sairaseläkkeellä oleva entinen nimismies Ihalainen (Martti Kuisma), joka on pohtinut paljon Kekkosta.
Soudetaan erämaajärvellä.
Vatanen: – Täällä sitä näkee isänmaansa ja koko maailman yhdellä silmäyksellä.
Ihalainen: – Näissä hommissa se Kekkonenkin linjansa löysi.
Vatanen: – On kirkas vesi. Suomenlahdella jo kalastavat silmättömiä silakoita.
Ihalainen: – Pahaa tekee.
Risto Jarva ehti juuri ja juuri nähdä Jäniksen vuoden valmiina. Hän kuoli auto-onnettomuudessa palatessaan elokuvan kutsuvierasnäytöksestä 16. joulukuuta 1977. Jarvaa kuljettanut taksi murskaantui kuorma-auton alle Helsingin Kuusisaaressa. Onnettomuuden syynä oli erittäin liukkaaksi muuttunut keli.
uutiskirje 
