Tamperelainen yliopistonlehtori Mikko Lahtinen pakkasi heinäkuussa 2008 vaimonsa ja tyttärensä autoon ja lähti kirjastosafarille. 15 000 kilometrin jälkeen porukka palasi kotiin ja Lahtinen julkaisi reissusta 400-sivuisen kirjan Kirjastojen maa (Vastapaino). Hän huomasi, että suomalaisen yhteiskunnan kehitystä on mielenkiintoista tarkastella kirjastolaitoksen historian kautta.
Kirjastossa kansalaisesta tulee yksilö, se on tietynlainen utopia tasavertaisesta yhteiskunnasta, kommunistinen vyöhyke keskellä kapitalismia. Julkista kirjastoa pidetään itsestään selvyytenä. Tenavatkin ovat siellä kuin kotonaan.
Tällaisin miettein lähti Kirjastojen mies, Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksen yliopistonlehtori Mikko Lahtinen koko maata kattavalle kirjastokierrokselleen.
Taustalla Lahtisella oli aluepoliittinen näkemys Suomesta kulttuurisesti moniulotteisena maana. Suomi ei pääty Etelä-Suomen rajoille. Toisena lähtökohtana oli kirjoittaa matkakirja Haanpään, Lehtosen, Kiven ja Ahon käyttämän suomen kielen ja mielen hengessä.
– Kyseiset kirjailijat ovat luoneet suomalaista maisemaa sekä kertoneet Suomen rakentamisen vaikeudesta. Itse asun Sastamalan Stormissa 1800-luvulla rakennetussa talossa. Olen tutkinut suomalaisen kulttuurielämän 1800-luvun kehitystä sekä työväenliikkeen historiaa. Sitä kautta voi hahmotella myös nykyisiä maailman ongelmia.
Aiheesta lisää perjantaina 12.11.2010 ilmestyneessä Viikkolehdessä.
uutiskirje 
