SAK:n apulaisjohtajan Kaija Kallisen mukaan vanhuuseläkeiän nostaminen on väärä lääke työuraongelmiin. Katse pitäisi suunnata työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneiden suureen määrään.
Suomessa vallitsee varsin laaja yksimielisyys siitä, että eläkejärjestelmän rahoitus ja taso edellyttää elinikäisten työurien pidentämistä. Tätä edellyttää suomalaisten elinikäodotteen nousu ja työssäkäyvien maksajien määrän vähentyminen.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) nosti Rukan hangilla talvella 2009 esille vanhuuseläkeiän nostamisen 65 vuoteen. Elinkeinoelämän keskusliitto EK ryhtyi heti peesaamaan tätä. Työuraa koskevat neuvottelut ovatkin siitä lähtien kariutuneet EK:n vaatimukseen yleisen vanhuuseläkeiän nostamisesta ja työttömyysputken eli ikääntyneiden työttömien lisäpäivärahojen lopettamisesta.
SAK:n apulaisjohtajan Kaija Kallisen mukaan ongelmat eivät ratkea näin helpolla. Hän muistuttaa, että vuoden 2005 suuren eläkeuudistuksen seurauksena eläkkeellejäämisikä on noussut ja nousee edelleen. Jos on säilyttänyt työnsä ja terveytensä, eläkkeelle jäädään tällä hetkellä keskimäärin 63,4-vuotiaana.
Nykyiseen joustavaan 63–68 vuoden eläkeikään päädyttiin Kallisen mukaan monesta syystä.
Aiheesta lisää perjantaina 12.11.2010 ilmestyneessä Viikkolehdessä.
uutiskirje 
