Vaajakosken metallityöläisten ammattiosasto (n:o 120) ilmaisi syyskokouksessaan olevansa suuresti huolissaan epäkohdista, jotka koskevat suhtautumista kotimaamme vanhusväestöön.
Eläkeläisiä tulee metalliväen mielestä kohdella heidän ansaitsemallaan kunnioituksella. Osaston puheenjohtajan Markku Kolarin mukaan on meistä itsestämme kiinni, minkälaisen kuvan haluamme omalle jälkikasvullemme antaa vanhusten kohtelusta.
– Tulee mieleen vanha tarina, jossa perhe kokoontui neljässä polvessa syömään ja vanha isäntä oli laitettu aitaukseen tuvan nurkkaan. Ruokailun jälkeen nuorin kolme vuotias poika alkoi nikkaroida ja ylpeä isä kysyi: Mitäs sinä teet, lapsi vastasi kirkkaalla äänellä: Teen sinulle karsinaa, johon sinä sitten vanhana menet. Seuraavana päivänä kaikki söivät saman pöydän ääressä ja aitaus oli purettu. Tämä on vain osoitus siitä, kuinka tärkeää on se, minkälaisen signaalin me nyt annamme jälkipolville.
Eläkkeet jääneet jälkeen
Ammattiosaston mielestä vanhusten huolto on karsittujen hoitajaresurssien ja määrärahojen puutteessa retuperällä. Julkisia palveluja keskitetään niin, että monelle vanhukselle pelkkä rutiinikäynti hoitajalla tai lääkärissä, on jo päivänmittainen ponnistus, joka vaatii saattajaa. Eläkkeet ovat taitetun indeksin takia jääneet valovuosia jälkeen muusta palkkakehityksestä.
– Pelkkä taitetun indeksin poisto ei enää riitä, vaan eläkkeisiin on saatava mittava tasokorotus, jossa takautuvasti otetaan huomioon ansionkehityksestä jälkeenjääminen. Tämän jälkeen eläkkeisiin on saatava palkkatason mukainen kehitys jatkossakin. Hallitus on luvannut antaa vanhuspalvelulakiesityksen jo tällä hallituskaudella, Kolari selvittää osaston kantaa.
Ammattiosaston mielestä on outoa, että samaan aikaan, kun yritysjohtajille, jopa valtionjohtoisissa yrityksissä, maksetaan jättioptioita ei vanhushuoltoon ja eläkkeisiin riitä rahaa.
– Maksamme esimerkiksi kreikkalaisten naimattomien virkamiesten tyttärien eläkkeet, mutta emme omille läheisillemme. Nämä tervaskannot ovat omalla työllään ja verovaroillaan mahdollistaneet nykyisen hyvinvointivaltio Suomena tunnetun läntin vaurauden. Se ei ole edes mitään bonusten maksua, että heistä huolehdittaisiin heidän ansaitsemallaan tavalla. Mielestämme se on vähintä mitä voimme heille kiitollisuuden velassa ja kunnioituksen nimissä antaa. Kaikkien meidän tulee syödä saman, yhdessä rakennetun pöydän ääressä, Kolari tiivistää.
uutiskirje 
