Hetket jotka jäivät 32
Tästä ei nokkela konekivääridialogi parane. Mutta kyllä olivat Syvän unen (The Big Sleep, 1946) taustavoimatkin kovinta mahdollista laatua.
Ohjaajana Howard Hawks, pohjana Raymond Chandlerin romaani ja käsikirjoittajina Nobel-voittaja William Faulkner, Hawksille paljon töitä tehnyt Leigh Brackett sekä vuonna 1915 lehtimiehestä käsikirjoittajaksi ryhtynyt yli sadan elokuvan Jules Furthman.
Syvä uni oli aviopari Humphrey Bogartin ja Lauren Bacallin toinen yhteinen elokuva.
Oikein kipinöi, kun he kohtaavat ensi kerran. Bogartin esittämä Philip Marlowe on saanut tehtävän kenraali Sternwoodilta ja nyt tämän tytär, rouva Rutledge (Bacall) palaa halusta kuulla, mitä se koskee.
Rutledge: – Olette siis yksityisetsivä? Luulin että niitä on vain kirjoissa. Tai että he ovat hotellien käytävillä nuuskivia rasvaisia pikkumiehiä. Jopa olette nuhruinen.
Marlowe: – En ole myöskään kovin pitkä. Ensi kerralla tulen pyntättynä, valkoinen solmio kaulassa ja tennismaila kainalossa.
Rutledge: – Tuskin siitäkään olisi apua. Pystyttekö hoitamaan tämän jutun isäni puolesta?
Marlowe: – Sen ei pitäisi olla liian vaikeaa.
Rutledge: – Ihanko totta. Olisin luullut, että tuollainen juttu vaatisi vähän ponnisteluja.
Marlowe: – Ei liikoja.
Rudledge:– Mikä on ensimmäinen toimenne?
Marlowe: – Se tavallinen.
Rutledge: – En tiennyt sellaista olevankaan.
Marlowe: – Takuulla on. Se löytyy täydellisten kaavioitten kanssa Etsivien oppikirjasta sivulta 47, kymmenenä helppona oppituntina kirjeopiston tekstikirjoineen ja… Isänne tarjosi minulle drinkin.
Rutledge: – Olette varmaan lukenut toisenkin kirjan, Kuinka tulla koomikoksi.
Elokuvassa tulee useita ruumiita, mutta missään vaiheessa ei selviä, kuka tappoi everstin autonkuljettajan. Tarinan mukaan käsikirjoittajat kysyivät asiaa suoraan Chandlerilta. Vastaus oli, ettei hänkään tiedä.
uutiskirje 
