Yleisönosastojen viimeaikaiset kirjoitukset liittyen maahanmuuttajien saamiin etuisuuksiin ovat kovasti kielteis-asenteellisia ja tyrmistyttäviä. Suomen lakien mukaan kaikkia maassamme asuvia ihmisiä, olivatpa he sitten vakituisia tai tilapäisiä asujia, on kohdeltava yhdenvertaisesti.
Heille, joilla ei ole mitään, on järjestettävä katto pään päälle, ruokaa, vaatteita, terveydenhuolto, koulutusta ynnä muuta. Tietenkin he tarvitsevat myös asuntoihinsa kalusteita, vuodevaatteita, sekä muita normaalissa elämässä tarvittavia tykötarpeita.
Jos väärinkäytöksiä tapahtuu, on ne tietenkin selvitettävä yksilötasolla, viranomaisten toimesta. Kaikki avunsaajat eivät ole niistä vastuussa, olivat he sitten ulkomaalaisia tai suomalaisia.
Heille, joilla ei ole mitään, on järjestettävä katto pään päälle.
Jos olet sitä mieltä, että pakolaisista, tai muistakaan maahanmuuttajista ei saisi pitää huolta niin, etteivät he paleltuisi pakkasessa, eivätkä näkisi nälkää, mene peilin eteen. Tee siinä itsellesi muutamia kysymyksiä: Johtuuko kielteinen suhtautumiseni asiaan siitä, että he ovat ulkomaalaisia? Vai johtuuko se siitä, että heillä ei ole Suomessa vielä työpaikkaa? Vai johtuuko se siitä, että heillä on työpaikka, jota sinulla, tai jollakin tutulla ei ehkä ole?
Jos vastauksesi ensimmäiseen kysymykseen on kyllä, muodostuu asenteesi myös kahteen seuraavaan kysymykseen sen perusteella. Näkemyksestäsi ilmenee suvaitsemattomuus ulkomaalaisia kohtaan. Rasismiksikin sitä voidaan kutsua.
Jos taas väität, että nämä kielteiset asenteet pakolaisia tai muita maahanmuuttajia kohtaan eivät johdu siitä, että he ovat ulkomaalaisia, olemme me suomalaiset ”tarpeettomat” ihmiset todennäköisesti seuraavaksi vainon kohteena.
Ei ihmisen olemassaolon oikeutusta voida hyväksyä sillä perusteella, onko hän taloudellisesti tuottava vai elääkö hän yhteiskunnallisen avun varassa tai missä maassa hän on syntynyt. Jos näin voidaan tehdä, on meillä monia ihmisryhmiä, jotka eivät olisi kelvollisia jäseniä yhteiskuntaan.
On paljon työkyvyttömyyseläkeläisiä, jotka ovat menettäneet työkykynsä sairauden, tai jonkun vamman vuoksi. Se on voinut tapahtua joko heti nuorena tai vasta myöhemmällä iällä. On työttömiä, joita jo nyt syrjitään työmarkkinoilla. On syntymästään saakka eritavalla vammaisia ihmisiä, joiden elinehto on, että yhteiskunta huolehtii heidän tarpeistaan.
Miltä tuntuisi esimerkiksi vanhemmista, joilla on vammainen lapsi, jos joku vaatisi selvittämään, paljonko vammaisten ylläpito tulee yhteiskunnalle maksamaan. Mihin sitä tietoa tarvitaan? Suvaitsevaisuudessa on kysymys ihmisoikeuksista.
Onko jollekin puolueelle annettu oikeus valita, kuka on kelvollinen elämään ja asumaan tässä maassa? Varokaa niitä, jotka niin luulevat.
uutiskirje 
