Ylen taloustutkimuksella teettämä tutkimus ihmisten suhtautumisesta julkisen talouden leikkauksiin ei ole mitään muuta kuin mielipideilmaston muokkaamista. Ja uutisotsikot, jotka noin tuhannen vastaajan otannalla tuotettiin, herättävät ainakin minussa vähintäänkin kysymyksiä. Se, että ”lähes puolet suomalaisista kannattaa julkisen talouden leikkauksia” voidaan ilmaista myös, että yli puolet vastustaa niitä.
Kun tutkimusta julkisuudessa analysoitiin, ne vajaa puolet vastaajista (alle 500 suomalaista) pakotettuina leikkaisivat muun muassa hyvätuloisten perheitten lapsilisistä. Ja huolimatta siitä, että lapsilisien porrastaminen olisi valtion taloudelle yhtä merkityksellinen kuin se kuuluisa kärpäsen kikkare surullisen saastuneessa Itämeressä, niin tästä nyt puhutaan.
Lapsilisän historiasta on monissa verkkojulkaisuissa todettu vain, että se tuli lainsäädäntöön vuonna 1948. Eipä se sinne niin vain tullut. Sodan jälkeisessä Suomessa tämä lakiuudistus syntyi erityisesti suomalaisten naisten painostuksella, yhteistyöllä yli puoluerajojen. Noinkohan saataisiin samanlainen yhteisrintama aikaiseksi lapsilisien porrastamisen puolesta.
Siinä missä hyvätuloisten lapsilisät odottavat korkotilillä saajansa aikuistumista, ajokortin hankintaa, ajoneuvon ostoa, riemulomaa kavereiden kanssa, samaan aikaan monissa perheissä kuukausittain odotetut rahat käytetään välttämättömään: perunaan, leipään, vaatteisiin, lääkkeisiin. Perheen tuloista riippumatonta yhtäläistä lapsilisää ei näin ollen voi mitenkään perustella tasa-arvolla.
Nyt puhutaankin yhdenvertaisuudesta. Se, että jossakin asiassa Suomessa edes lapset ovat yhdenvertaisessa asemassa, on puolustamisen arvoinen asia. Yhdenvertaisuus on periaate, jota yhteiskunnassa on järjestelmällisesti laajennettava, ei supistettava entisestään. Yhdenvertaisuusperiaatteen laajentuminen yhteiskunnassa edistää myös perustulon kehittämistä.
Tulonjakoa ja sosiaalisia tulonsiirtoja on edistettävä muilla menetelmillä. Sellaisilla menetelmillä, joilla on todellista vaikutusta ihmisten hyvinvointiin ja kansantalouteen, kuten progressiivisella verotuksella. On vaarallista hairahtua populismiin, vaikka periaatteellinen keskustelu onkin tärkeää ja arvokasta.
Suomi-brändiryhmää ei olisi koskaan tarvinnut perustaa, kun olisimme ymmärtäneet pitää parempaa huolta julkisista palveluistamme ja hyvinvointivaltiostamme.
uutiskirje 
