Lukashenka on taas liikahtanut. ”Joukkomittaisten levottomuuksien” jutussa on haastettu oikeuteen jo yli viisikymmentä ihmistä. Osa heistä on edelleen vankilassa tai kotiarestissa ja osa on laskettu vapaalle jalalle allekirjoitettuaan sopimuksen olla poistumatta maasta.
Hiljattain KGB:n vankilasta pääsi Irina Halip ja Lukashenkan inhoama tunnettu valkovenäläinen runoilija Vladimir Nekljajev.
Ei kuitenkaan kannata herpaantua. Ei kannata uskoa, että Lukashenka ryhtyi yhtäkkiä demokraatiksi. Kaikki Valko-Venäjällä tapahtuu Lukashenkan määräyksestä, riippumatta tosiasioista. Mutta tämä on selvä viesti Euroopalle: minä vapautan heidät, mutta muistakaa, että syytöksiä kapinasta ei ole peruttu keneltäkään.
Ei tule uskoa, että Lukashenka on voimaton lain edessä. Laki on voimaton Lukashenkan edessä.
Ei tule uskoa, että Lukashenka on voimaton lain edessä. Laki on voimaton Lukashenkan edessä.
Nekljajev on siirretty vankilasta kotiarestiin. Kuitenkaan mitään ei ole tiedotettu hänen terveydentilastaan. Missä on takuut siitä, että hänen kotiinsa ei ryntää ryhmä ”tuntemattomia” miehiä? Kaikki viralliset tiedotusvälineet ja Lukashenka vakuuttavat, että Nekljajevin kimppuun hyökkäsivät 19. joulukuuta tuntemattomat henkilöt. Sairaalasta hänet kaappasivat myös tuntemattomat. Ja ainoastaan hyvä ja humaani KGB jollain ihmeellisellä tavalla pelasti runoilijan vangitsemalla hänet.
Missään tapauksessa Lukashankaan ei voi luottaa ja Nekljajevin ja hänen kohtalotovereidensa henki on entiseen tapaan vaarassa.