Mika Myllyahon ja Saana Lavasteen ohjaama Täällä Pohjantähden alla 2011 kertoo sekä menneestä että nykyisestä Suomesta, mutta painopiste tuntuu olevan nykyisessä. Osviittaa antaa Ismo Alangon kappale Kun Suomi putos puusta, jolla näytelmä alkaa. Sitten puupöydän ääressä rivissä istuvat kaksitoista näyttelijää, viimeisen ehtoollisen asetelmassa, esittävät komeasti Väinö Linnan romaanitrilogian repliikkejä.
Mutta harras tunnelma katkeaa, kun lavalle astuvat ohjaajat. Kristo Salmisen esittämä miesohjaaja ja Elina Knihtilän esittämä naisohjaaja alkavat pohtia alkukohtauksen toimivuutta ja siinä esiintyviä symboleja.
Näytelmän varsinaisena tarinana ei olekaan Linnan kertoma tarina, vaan kahden ohjaajan yritys tehdä siitä näytelmää. Paljonpuhuva on kohtaus, jossa naisohjaaja repii romaania: ”Tuo pois, tätä ei missään tapauksessa…”
Peruskoulutuksen heikentyviä resursseja symboloi nakkikioski.
Viha istuu sitkeässä
Linnan romaanimaailma ei kuitenkaan jää kokonaan taustalle, vaan siitä on poimittu useita avainkohtauksia: Kirkkoherran ilmoitus Koskelan maa-alan supistamisesta, Laurilan Anttoon häätö, työväenyhdistyksen kokous, jossa päätetään aseisiin tarttumisesta, Koskelan Aleksin ja Akun teloitus…
Linnan maailman henki välittyy hyvin. Erityisesti Taisto Reimaluodon esittämä Koskelan Jussi vastaa harvinaisen tarkasti mielikuvaa, joka itselläni on hänestä ollut.
Keskeiseksi teemaksi romaanista nostetaan suomalainen viha. Sitä ilmentää myös ohjaajien välinen kärhämä sekä kohtaukset tämän päivän vihasta ja vastakkainasetteluista: miesautoilijat ja naisbussimatkustajat ottavat yhteen aamuruuhkassa, opettajaa uhkaillaan koulussa, maaseudun tuottajat ja kaupungin kuluttajat väittelevät repivästi.
Anttoon häädön yhteydessä miesohjaaja yrittää toimia terapeuttina. Viha on kuitenkin tiukassa.
Miehen mallia pohditaan luonteeltaan erilaisten Aleksin ja Akselin kautta. Aleksia näyttelevä Tuukka Huttunen toteaa, että Aleksin herkkyys voisi olla hyvä malli nykymiehelle. Naisohjaaja, jolle Pohjantähden maailma on uutta, alkaa puolestaan ymmärtää myös kiivasta Akselia, ”tunnetta, että sen oli pakko tehdä asioille jotain”.
Maanviljelijät osallistuvat valkokankaalta
Koskelan Jussin lisäksi näytelmän hahmoihin kuuluu myös Hakulisen Jussi (Petri Liski), Koskela-kaimansa henkinen perillinen meidän ajassamme. Hän uurastaa terveytensä äärirajoille asti rakentaessaan hartiapankkina omakotitaloa perheelleen.
Koskelan Jussi katsoo valmistalon seinien nopeaa pystytystä: ”Toi on pettämistä, koko rakennusaatteen vastaista!” Ajat ovat muuttuneet monessa muussakin: kun Pentinkulmassa opettajat hakkasivat oppilaita kepillä, nyt oppilaat hakkaavat heitä, kuten miesohjaaja toteaa. Peruskoulutuksen heikentyviä resursseja symboloi nakkikioski, johon koululaiset on ahdettu.
Aikojen muuttumisesta ja toisaalta traditioiden jatkumisesta kertovat myös valkokankaalta nähtävät maanviljelijöiden haastattelut. Valkeakosken Ritvalan kylän viljelijät ovat Pohjantähtensä lukeneet, ja heidän lempihahmonsa on tietysti Koskelan Jussi. Jussi puolestaan ihmettelee ja ihastelee nykymaanviljelyn tehokkuutta.
Dokumenttiteatterin elementtien tuominen esitykseen tuntuu oivalliselta ja piristävältä.
Mukana myös optimismia
Linnan romaanitrilogian ajankohtaisuus tulee ilmi monin tavoin: Naisohjaajalle tulee Töyryn häädöstä mieleen Kyläsaaren romanien häätö, ja räätäli Halmeen ”postmaterialistiset” kokouspuheet ovat kuin suoraan talouskasvua kritisoivan degrowth-liikkeen aktiivien suusta.
Näytelmä on nykyteatterille ominaiseen tapaan fragmentaarinen. Teemoja ja tasoja riittää, eikä selkeää draaman kaarta kannata etsiä. Toteutuksen ammattitaitoisuudesta kertoo se, että katsojan pää ei tästä huolimatta mene pyörälle. Lisäksi näytelmä on monilta osin viihdyttävä, jopa hauska.
Lopussa pohditaan, onko Linnan trilogiassa mitään optimistista. Naisohjaajan mielestä sisällissodasta ja muista kahnauksista huolimatta siinä on myös paljon rauhaa. Loppujen lopuksi näytelmäkin kaikessa moninaisuudessaan kertoo juuri rauhasta, sen kaipuusta ja sen saavuttamisen vaikeudesta.
Täällä Pohjantähden alla 2011 Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä. Ohjaus Mika Myllyaho ja Saana Lavaste. Rooleissa Tuukka Huttunen, Katariina Kaitue, Jouko Keskinen, Elina Knihtilä, Petri Manninen, Petri Liski, Pirjo Luoma-aho, Pirjo Määttä, Taisto Reimaluoto, Tuomas Rinta-Panttila, Katja Salminen ja Kristo Salminen Lavastus Katri Rentto ja Veera Laakso.
uutiskirje 