Harjoitettu politiikka ja poliitikkojen väärinkäytökset harmittavat. En taida äänestää.
Äänestämättä jättäminen on joko välinpitämättömyyttä tai protestia. Näiden kahden välinen tärkeä ero ei kuitenkaan ilmene nukkumalla vaaleissa: on yksi ja sama, onko kyseessä lamaantuminen, turhautuminen, suuttumus vai uskonnolliset syyt.
Vaaliuurnaan haudattu tyhjä äänestyslippu ja Aku Ankalle annettu ääni päätyvät samaan hylättyjen äänten läjään. Vaikutusta on vain äänestysprosenttiin.
Aktiivinen vaaleissa nukkuja haluaa tietoisesti hylätä kaikki tarjolla olevat vaihtoehdot. Hän tulee kuitenkin tehneeksi samoin kuin passiivinen nukkuja: hyväksyneeksi ja valtuuttaneeksi kenet tahansa tai kaikki ehdolla olijoista.
Kaikki huono-osaiset ja syrjäytetyt eivät ehkä jaksa paneutua äänestämiseen. (Eikä yksikään puolue voi ylvästellä saavutuksillaan heidän asemansa parantamisessa.) Mutta kynnelle kykenevälle turhautumisen ja suuttumuksen pitäisi antaa pontta järkevään mielenilmaisuun.
Ajattelen vielä, että äänestäminen on joutavanpäiväistä, koska kapitalismihan asioista kuitenkin määrää, ohi ja yli parlamenttien. Mutta tämän turhautumiseni ja suuttumukseni väännän ja käännän aiheeksi poiketa vaaliuurnalla. Ehdokkaani ja hänen puolueensa suhtautuvat yhä totalitaristisemmaksi kehittyvään kapitalismiin jokseenkin yhtä nihkeästi kuin minä. Joku roti kapitalismille!
Näillä eväillä äänestän sittenkin, aika kiukkuisesti.
uutiskirje 
