Puhutaan käynnissä olevasta puolueiden välisestä vaalitaistelusta, vaikka itse asiassa käynnissä on enää ehdokkaiden välinen kisa paikasta aurinkoon.
Sillä vaalitulos on ääntenlaskemista vaille valmis. Se on etukäteen varmistettu pitkäkestoisella mielipidemuokkauksella julkisissa ja meidän kaikkien yhteisesti rahoittamissa tiedotusvälineissä. Erityisesti viime kesästä alkaen on TV:n ja radion suomenkieliset uutiset, asia- ja viihdeohjelmat valjastettu kolmen hallituspuolueen ja pääoppositiopuolueeksi tituleeratun SDP:n käyttöön. RKP:llä on käytössään ihan ikioma kanava. Katsojille ja kuulijoille on tarjoiltu Kauniiden ja rohkeiden tasoinen vaalinäytelmä, jossa edes sivuosia ei ole annettu sen enempää Vasemmistoliitolle kuin kristillisillekään. Mistä ihmiset voisivat tietää, millaisilla asioilla kyseiset puolueet ovat, kun heille ei niistä kerrota?
Tiedotusboikotista hyväksi esimerkiksi käy vaikkapa puolueiden järjestämät vaaliristeilyt. Sellaisista olemme nähneet upeita koosteita televisioistamme. Vasemmistoliittokin järjesti risteilyn, osanottajia 1 500 ja viihteellisen puolen vetäjinä muiden muassa Janne Kataja ja Marja Tyrni. Risteilylle kutsuttu Yle lähetti paikalle yhden toimittajan, joka totesi radion varhaisuutisissa, että Vasemmistoliitolla on vaikeuksia löytää julkkisehdokkaita Uudellamaalla. Siinä kaikki, mitä uutisnälkäinen toimittaja sai selville!
Julkisissa tiedotusvälineissä ylläpidetyn vaalityön tehokkuutta pitää tietenkin aika ajoin myös testata. Niinpä Yle tilaakin säännöllisin väliajoin puolueiden kannatusgallupin, jonka senkin tarkoituksena on vahvistaa tehtyä mielipidemuokkausta. Nyt on vain käynyt niin, että samojen asioiden näyttävään mutta mitäänsanomattomaan jankutukseen ja julkkishömppään kyllästyneet tavikset ovat karanneet persuihin. Vuoto Vasemmistoliitosta ja kristillisistä on vastoin odotuksia ollut olemattoman vähäistä. Homma ei ole mennytkään niin kuin kabineteissa arveltiin, kirves onkin osunut omaan nilkkaan.
Samojen asioiden jatkuva toistaminen ei ole opetusmenetelmistä parhaita. Jankutusmenetelmällä pantu oppi ei tahdo pysyä päässä, opetusaineksen analyysiin houkutteleva ja omakohtaiseen kokemukseen nojaava sisältö antaa paremman ja pysyvämmän oppimistuloksen. Jankutuksesta ei ole välineeksi demokratian toteuttamisessakaan. Kulissien takana ”Kiinan keisarien” kanssa käydyistä keskusteluista ja salaisista sopimisista me kansalaiset tarvitsisimme tietoa.
Demokratia ei ole yhdenkään poliittisen ryhmittymän yksinoikeus. Kaikkien vaihtoehtojen tulisi saada samantapainen kohtelu. Olettaisi tämän onnistuvan meillä, jotka lähetämme vaalitarkkailijoita vahtimaan esimerkiksi Moldovan vaaleja. Siellä kun eivät vaihtoehtoiset mielipiteet kuulemma pääse riittävästi esille julkisissa tiedotusvälineissä. Meilläkö muka pääsevät – eivät läheskään niin hyvin kuin vaikkapa Ruotsissa.
Koska käytettävissä olevat rahavarani ovat rajalliset, olen vakavasti harkinnut jättää TV-luvan maksamatta. En näe mitään järkeä olla muutaman poliittisen mielipidesuunnan manipuloinnin maksumiehenä. Kun en muutenkaan tue kokoomuksen, kepun tai demareiden vaalitaisteluja rahallisesti, niin miksi minun tai kaltaisteni pitäisi maksaa näiden puolueiden poliittinen piilomainonta televisiossa? Kun sitten taloudestamme käydään hakemassa pois TV, niin pyrin tekemään siitä samantapaisen julkistapahtuman kuin Nivalan konikapinassa 1930-luvun pulavuosina. Silloinhan laman velkaannuttamilta talonpojilta vietiin viranomaisten toimesta viimeinenkin lehmä ja työhevonen.
Naapureilta tulen nätisti pyytämään, että päästäisivät vaimoni silloin tällöin katsomaan Salkkaria ja Kotikatua luvallisista televisioistaan. Oma sivistystasoni tulee tiedon puutteessa laskemaan sen verran kuin se Urpilaisen, Kataisen tai Kiviniemen, nyt myös Soinin, päivittäisannosten puuttuessa laskee. Enköhän kuitenkin jotenkin selviä, sillä lukuvalinnoistani ei ainakaan toistaiseksi tehdä päätöksiä YLEn hallintoneuvostossa.
uutiskirje 
