Solidaarisuus, huolehtiminen ja toinen toisensa suojeleminen virkakoneiston mielivaltaa vastaan on toimeentulon minimirajoilla elävien keskuudessa esimerkillistä. Se ei katso ikää, sukupuolta, uskontoa tai edes etnistä taustaa. Ihmisiä yhdistäviä asioita ovat halu elää rauhassa, tehdä työtä, perustaa perhe – elää turvallista, hyvää elämää. Nyt se on monessa perheessä äärimmäisen vaikeaa.
Yhdistäviä tekijöitä ovat myös herraviha ja totaalinen kyllästyminen poliitikkojen katteettomiin lupauksiin. Täysin oikeutettu vaatimus sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, on leimattu milloin taloutta ymmärtämättömien höpinöiksi, milloin kateudeksi. Jopa ahneudeksi se on käännetty, kun matalapalkka-aloilla yritetään saada työehtoihin ja palkkoihin parannuksia. Ja kun vaatimus on liian kauan kaikunut kuuroille korville, sille on ilmestynyt vielä entistäkin surkeammat tulkit – rasistit.
Se, miten suomalaista rasismia tulkinnallisesti lietsotaan, kiteytyy joihinkin yksittäisiin lausahduksiin, joista ehkä kuuluisin on ”maassa maan tavalla”.
Maassa on monenlaisia tapoja, yksillä yhdenlaisia ja toisilla toisenlaisia.
Pakolaistaustaisten tai avioliiton myötä maahan tulleiden sekä paluumuuttajien sijoittuminen työelämään on tehty todella vaikeaksi. Työperäisessä maahanmuutossa raskailla palvelu- ja teollisuusaloilla on räikeitä työntekijän oikeuksiin kohdistuvia epäkohtia. Harmaan talouden annetaan rehottaa ja markkinoilla kilpailu vääristyy laittomuuksista johtuen.
Maassa on monenlaisia tapoja, yksillä yhdenlaisia ja toisilla toisenlaisia.
Meidän on huolehdittava ammatillisesta järjestäytymisoikeudesta työperäisessä maahanmuutossa ja panostettava tasa-arvo-kasvatuksen, terveystiedon ja kansalaistaitojen opetukseen koulussa sekä kotouttamisessa.