Brasiliaa, Mosambikia, Angolaa, Guinea-Bissauta ja osaa Intiasta siirtomainaan pitänyt ja vuosisatoja orjakaupalla rikastunut Portugal anelee vekselintakuita EU-maiden veronmaksajilta.
Miksi Portugalin hallitus ei käänny katolisen kirkon puoleen, joka on siunannut Portugalin ryöstöretket niin Amerikkaan, Afrikkaan kuin Intiaankin, samoin Portugalin harjoittaman orjakaupan. Olihan Angola orjakaupan keskus.
Portugalin ja Espanjan harjoittaman Amerikan ryöstämiskilpailun lieventämiseksi espanjalainen paavi Aleksanteri VI jakoi Tordelasin sopimuksessa vuonna 1494 Uuden maailman alueet Espanjan ja Portugalin kesken.
Kaikki maat, jotka sijaitsivat Etelä-Grönlannista Amazonin suulle vedetyn viivan länsipuolella, ”annettiin” Espanjalle, idänpuoleiset Portugalille. Näin vahvistettiin valtaukset, jotka Kolumbus oli suorittanut Espanjan piikkiin.
Pedro Alvares Cabral julisti Brasilian Portugalille kuuluvaksi vuonna 1500. Kun Ranska (Napoleon) valloitti Portugalin vuonna 1807, Portugalin kuningasperhe pakeni Brasiliaan.
Juhana VI:n palattua takaisin Napoleonin kuolinvuonna 1821, julistettiin hänen poikanssa Dom Pedro itsenäisen Brasilian keisariksi.
Portugali toimi 1500-luvulta lähtien Intian ja Euroopan välisen kaupan välittäjänä, tukkukappiaana. Maa vaurastui Intiastaan tuomilla mausteilla ja muilla eksoottisilla tuotteilla. Sevillan ja Lissabonin satamiin tuotiin 1500-luvulla kaikki Uuden maailman aarteet.
Miksipä ei nykyinen saksalainen paavi suostuisi välittäjäksi, rahoittajaksi ja takumieheksi EU:n, pankkien ja Portugalin rahoitusongelmissa. Jonkun verranhan katolinen kirkko on osinkoja saanut siunatessaan 500 vuoden aikana niin portugalilaisten harjoittamaa orjakauppaa kuin kaukaisten maiden kaikinpuolista hyväksikäyttöä.
Portugali luopui pakon edessä Mosambikista, Angolasta ja Guinea-Bissausta vasta vuonna 1975, samana vuonna kun Helsingissä pidettiin ETY-kokous.
Mosambikissa Frelimon vapautusliikettä vastaan Portugal piti 70-luvulla yli 60 000 miehen armeijaa. Angolassa alkoi sisällisota jo vuonna 1960 Portugalin siirtomaaherruutta vastaan synnyttäen kolme sissiliikettä. Portugalilaisten aseet lauloivat Angolan ja Mosamibikin 17 miljoonaisen kansan etuja vastaan ja estivät maiden luonnollisen itsenäisen kehittymisen. Eiköhän näiden maiden hätä Portugalin ryöstöaikojen jäljiltä ole suurempi kuin pankkivelallisen entisen siiromaaaherran?
Uusliberalistien viimeisen 35 vuoden aikana kehittelemät rahamaailman lonkerot ovat siirtäneet kolonialismin EU-maiden sisälle, koska siirtomaiden aarteet on jo loppuun kaluttuja.
Siksi katolisen siirtomaavallan Portugalin velkojen takaajan oikea osoite yli 500 vuoden perinteen mukaisesti on Vatikaani. Alkaisi olla todellinen, eettinen velanmaksun aika!