Euroopan itseoikeutetun talousdynamon Saksan työmarkkinat ovat viime aikoina olleet ihailun kohteena. Maan matalia palkkaratkaisuja on muistettu kiitellä mainiosti vetävästä viennistä, ja joustavien saksalaismallisten työmarkkinoiden perään on haikailtu Suomea myöten.
Esimerkiksi Helsingin Sanomat ihaili pääkirjoituksessaan jokin aika sitten Saksan mallia ja kaipasi Suomenkin työmarkkinoille lisää yrityskohtaista sopimista – kilpailukyvyn nimissä, tietysti.
Verottomia
minitöitä
Veroton minityö on koitunut monille ansaksi.
Kaikki eivät kuitenkaan ole varauksettoman innoissaan saksalaisten työmarkkinoiden tuoreista ilmiöistä. Erityisen kirpakkaa kritiikkiä ovat nostattaneet viime vuosina lisääntyneet minityöt. Minitöiksi kutsutaan Saksassa työpaikkoja, joissa työntekijä saa tienata kuukausittain enintään 400 euroa, joista ei makseta veroja eikä muita sosiaalimaksuja.
Minityömarkkinat luotiin sosialidemokraattisen liittokanslerin Gerhard Schröderin johdolla vuonna 2003, kun matalapalkka-alojen sääntelyä ja verotusta höllennettiin. Köyhät haluttiin patistaa etuuksia nauttimasta töihin.
Matalapalkkasektorin laajennuksessa onkin onnistuttu. Viime vuoden syyskuussa yli seitsemällä miljoonalla ihmisellä oli nimittäin minityö Saksassa – useammalla kuin koskaan ennen. Yli viidelle miljoonalle heistä minityö oli ainut työpaikka, ja loppuosa miniduunareista käy minitöissä muiden töiden tai opiskelun ohella.
Minitöitä on erityisen paljon tilapäisen työn markkinoilla: Saksan liittovaltion työvoimaviraston mukaan 23 prosenttia tilapäistä työtä tekevistä on minityössä. Lisäksi minitöitä on paljon kauppa- ja palvelualoilla sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Minityöt on tarkoitettu väyläksi osa-aikatyöstä vakituiseen työhön, mutta monille minityö on koitunut ansaksi, kertoo Johannes Jakob Saksan ammattiyhdistysten keskusliitosta DGB:stä.
– Tämänhetkinen minitöiden yleistyminen ei ole hyvä asia. Ne eivät toimi siltana tavanomaiseen työhön, vaan ovat enemmän tai vähemmän kuin ansa. Ihmisille maksetaan huonosti, eikä heillä ole aitoja etenemisen mahdollisuuksia, Jakob sanoo Deutsche Welle -uutiskanavalle.
Jakobin mukaan minityöläisen intoa hakea tavanomaista työtä nakertaa verotus, joka iskee terävästi lisätuloihin heti tavanomaiseen työhön siirryttäessä. Tämän vuoksi moni yhdistää mieluummin minipalkan tulonsiirtoihin.
Myös vasemmisto on tuominnut minitöiden yleistymisen. Vasemmistopuolue Die Linken puheenjohtaja Gesine Lötzsch pitää minitöitä palkkadumppauksena.
– Ihmisten on haettava sosiaalietuuksia, koska alati yleistyvillä sivutöillä ei voi elättää itseään, hän sanoo.
– Minitöiden ansiosta Saksa tunnetaan kautta Euroopan halpatyövoiman maana.
Ay-liike
heikentynyt
Verottomien ja sosiaalimaksuttomien minitöiden yleistyminen on osa saksalaisten työmarkkinoiden sirpaloitumista. Entistä useampi saksalainen on siirtynyt täysipäiväisestä työstä osa-aikaiseen duuniin.
Vuodesta 1991 vuoteen 2004 tultaessa tavanomaisten, täysipäiväisten työsuhteiden määrä romahti Saksassa 20 prosentilla. Kun vielä vuonna 1991 miltei 30 miljoonaa saksalaista oli täysipäiväisessä työsuhteessa, oli heidän määränsä tippunut vuonna 2004 vajaaseen 24 miljoonaan.
Samanaikaisesti saksalaisen ammattiyhdistysliikkeen neuvotteluvoima on heikentynyt, kun työmarkkinoita ja palkkasopimiskäytäntöjä on joustavoittamisen nimissä liberalisoitu aina 90-luvulta alkaen.
Sääntelyn purkaminen ja halvan työvoiman tulo työmarkkinoille ovat monin paikoin rapauttaneet työehtosopimusten yleissitovuutta. Sopimisessa mennään työnantajan ehdoilla.
Harmaahapsien
talous
Epämääräisten työsuhteiden lisäksi Saksan talousihmettä leimaa harmaa talous. Maan harmaan talouden koon ennustetaan laskevan tänä vuonna vajaasta 350 miljardista eurosta noin 340 miljardiin. Kovin suuriin riemunkiljahduksiin ei kuitenkaan ole aihetta, sillä harmaan talouden osuus vastaa edelleen noin 13 prosentin osuutta koko maan bruttokansantuotteesta.
Harmaa talous piinaa Saksassa eritoten rakennus- ja palvelualoja. Yli neljässä miljoonassa saksalaisessa kotitaloudessa työskentelee kotitalousapulainen, ja yli 95 prosenttia heistä on palkattu pimeästi, kertoo Institut der Deutschen Wirtschaft Köln -taloustutkimuslaitos.
Rakennusalallakin pimeän työn osuudeksi arvioidaan vähintään 10 prosenttia.
lehti 